Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kallas


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kallas (41-I) tai (39)[1]

  1. äyräs, penger
    Otan joulukuusen tienkaltaalta.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑllɑs/
  • tavutus: kal‧las

TaivutusMuokkaa

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kallas Kielitoimiston sanakirjassa

RuotsiMuokkaa

VerbiMuokkaa

kallas

  1. (taivutusmuoto) passiivin infinitiivi verbistä kalla
  2. (taivutusmuoto) passiivin preesensmuoto verbistä kalla

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kallas (gen kalda, part kallast)

  1. kallas, äyräs, rantatörmä
    Jõgi tõuseb, ajab, paisub üle kallaste.
    Joki nousee, kohoaa, tulvii yli äyräittensä.
    Ujusin kaldale.
    Uin rantatörmälle.

TaivutusMuokkaa

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi kallas kaldad
Genetiivi kalda kallaste
Partitiivi kallast kaldaid
Illatiivi kaldasse kallastesse
kaldaisse
  • teemamuodot lihavoitu
Taivutustyypin adjektiivien vertailuasteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kallas [1]
  • kallas Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41-I tai 39
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.