Suomi muokkaa

Adverbi muokkaa

Adverbi taipuu persoonissa eli
sen lopussa olevan omistusliitteen muoto
riippuu lauseen subjektista:
persoona yksikkö monikko
1. kallellani kallellamme
2. kallellasi kallellanne
3. kallellaan
kallellansa

kallellaan (kallella- + omistusliite; ei vertailuasteita)

  1. (3. persoonan muoto) kallistuneena, vinossa, kaltevassa asennossa
    Vanha lato on kallellaan, könöllään kuin pian kaatuisi.
    Kallen kengät ovat lintallaan ja Lintan kengät ovat kallellaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑlːelːɑːn/
  • tavutus: kal‧lel‧laan

Taivutus muokkaa

Adverbi ei varsinaisesti taivu, vaan se on omistusliitteellinen taivutusmuoto kantasanastaan, josta muissa paikallissijoissa käytetään seuraavia muotoja:

→○ allatiivi kallelleen
adessiivi kallellaan
○→ ablatiivi -

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Idiomit muokkaa

olla johonkin (päin) kallellaan

  1. suosia jotakin tai pitää jostakin muiden kustannuksella
    Minun makuuni tammi on liian helppo, olen enemmänkin shakkiin ja mahjongiin kallellani.
    olla itään/länteen päin kallellaan = suosia, mielistellä Venäjää tai Neuvostoliittoa / länsimaita
    olla vasemmalle/oikealle kallellaan = suosia poliittista vasemmistoa/oikeistoa