kallellaan

Suomi

Adverbi

Adverbi taipuu persoonissa eli sen lopussa olevan omistusliitteen muoto riippuu lauseen subjektista:
persoona	yksikkö	monikko
1.	kallellani	kallellamme
2.	kallellasi	kallellanne
3.	kallellaan kallellansa

kallellaan (kallella- + omistusliite; ei vertailuasteita)

1. (3. persoonan muoto) kallistuneena, vinossa, kaltevassa asennossa

   Vanha lato on kallellaan, könöllään kuin pian kaatuisi.

   Kallen kengät ovat lintallaan ja Lintan kengät ovat kallellaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑlːelːɑːn/
• tavutus: kal‧lel‧laan

Taivutus

Adverbi ei varsinaisesti taivu, vaan se on omistusliitteellinen taivutusmuoto kantasanastaan, josta muissa paikallissijoissa käytetään seuraavia muotoja:

→○	allatiivi	kallelleen
○	adessiivi	kallellaan
○→	ablatiivi	-

Etymologia

kallella + omistusliite (-an); rekonstruoidun sanan *kalsi taivutusmuotoja

Käännökset

1. kallistuneena, vinossa

ruotsi: på lut, i lutande stälning

Liittyvät sanat

• kallistua
• kallistunut
• kalteva
• könöttää
• lintallaan
• vino

Synonyymit

• vinossa
• kenollaan
• könöllään

Idiomit

olla johonkin (päin) kallellaan

1. suosia jotakin tai pitää jostakin muiden kustannuksella

   Minun makuuni tammi on liian helppo, olen enemmänkin shakkiin ja mahjongiin kallellani.

   olla itään/länteen päin kallellaan = suosia, mielistellä Venäjää tai Neuvostoliittoa / länsimaita

   olla vasemmalle/oikealle kallellaan = suosia poliittista vasemmistoa/oikeistoa

Aiheesta muualla

• kallellaan Kielitoimiston sanakirjassa