kallistua

Suomi

Kallistunut laiva

Verbi

kallistua (52) (taivutus[luo])

1. mennä kallelleen

   Seinä oli kallistunut ihan vinoksi.

2. (kuvaannollisesti) suuntautua jollekin kannalle

   Taidan sittenkin kallistua hänen kannalleen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑlːisˌt̪uɑˣ/
• tavutus: kal‧lis‧tu‧a

Etymologia

johdos sanasta kallistaa (vartalo kallist|a- + johdin -u- + infinitiivin tunnus -a)

Käännökset

1. mennä kallelleen

englanti: lean, tilt

ruotsi: luta sig

Liittyvät sanat

• kalteva

Johdokset

• substantiivit: kallistuma, kallistus

Aiheesta muualla

• kallistua Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kallistua (52) (taivutus[luo])

1. tulla kalliimmaksi

   Hintojen nousun myötä elämä on kallistunut.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑlːisˌt̪uɑˣ/
• tavutus: kal‧lis‧tu‧a

Etymologia

• johdos sanasta kallistaa ’tehdä kalliimmaksi’ (vartalo kallist|a- + johdin -u- + infinitiivin tunnus -a) ja
• johdos sanasta kallis (vartalo kallis- + johdin -tu- + infinitiivin tunnus -a)

Käännökset

1. tulla kalliimmaksi

ruotsi: bli dyrare

Liittyvät sanat

• kohota
• nousta

Johdokset

• substantiivit: kallistuminen

Aiheesta muualla

• kallistua Kielitoimiston sanakirjassa