Substantiivi

muokkaa

kallistus (39)

  1. kaltevuusasema

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑlːist̪us/
  • tavutus: kal‧lis‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kallistus kallistukset
genetiivi kallistuksen kallistusten
kallistuksien
partitiivi kallistusta kallistuksia
akkusatiivi kallistus;
kallistuksen
kallistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kallistuksessa kallistuksissa
elatiivi kallistuksesta kallistuksista
illatiivi kallistukseen kallistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kallistuksella kallistuksilla
ablatiivi kallistukselta kallistuksilta
allatiivi kallistukselle kallistuksille
muut sijamuodot
essiivi kallistuksena kallistuksina
translatiivi kallistukseksi kallistuksiksi
abessiivi kallistuksetta kallistuksitta
instruktiivi kallistuksin
komitatiivi kallistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kallistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kallistus-

Etymologia

muokkaa

verbi kallistaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kallistus (gen kallistuse, part kallistust)

  1. syleily
  2. halaus

Taivutus

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kallistus Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)