kallistaa

Suomi

Päätään kallistava kissa

Verbi

kallistaa (53) (taivutus[luo])

1. kääntää kallelleen

   Hän kallisti päätään.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑlːist̪ɑːˣ/
• tavutus: kal‧lis‧taa

Etymologia

samasta germaanisesta kannasta, kuin sanat kallas, kalteva, kaltto ja *kalsi (kallellaan, kallelleen)

Käännökset

1. kääntää kallelleen

englanti: incline, keel, slant, slope, tilt espanja: inclinar, ladear esperanto: klini

ido: klinar ranska: incliner, pencher

Liittyvät sanat

• kallis
• kalteva

Johdokset

• substantiivit: kallistus
• verbit: kallistautua, kallistella, kallistua

Aiheesta muualla

• kallistaa Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kallistaa (53) (taivutus[luo])

1. tehdä kalliimmaksi, nostaa hintaa

   Kohoava polttoaineen hinta kallistaa autoilua.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑlːist̪ɑːˣ/
• tavutus: kal‧lis‧taa

Etymologia

johdos nominista kallis (konsonanttivartalo kallis- + johdin -ta- + verbintunnus -a)

Käännökset

1. tehdä kalliimmaksi

ruotsi: fördyra, höja

Liittyvät sanat

• kallis
• kalteva

Johdokset

• verbit: kallistua

Aiheesta muualla

• kallistaa Kielitoimiston sanakirjassa