kallistaa
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakallistaa (53) (taivutus[luo])
- kääntää kallelleen
- Hän kallisti päätään.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑlːist̪ɑːˣ/
- tavutus: kal‧lis‧taa
Etymologia
muokkaasamasta germaanisesta kannasta, kuin sanat kallas, kalteva, kaltto ja *kalsi (kallellaan, kallelleen)[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: kallistus
- verbit: kallistautua, kallistella, kallistua
Aiheesta muualla
muokkaa- kallistaa Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaakallistaa (53) (taivutus[luo])
- tehdä kalliimmaksi, nostaa hintaa
- Kohoava polttoaineen hinta kallistaa autoilua.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑlːist̪ɑːˣ/
- tavutus: kal‧lis‧taa
Etymologia
muokkaajohdos sanasta kallis (kallis- + -ta- + -a)
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: kallistua
Aiheesta muualla
muokkaa- kallistaa Kielitoimiston sanakirjassa