penger

Suomi

Substantiivi

penger (49-G)

1. maa-aineksen muodostama valli, pato

   Penkereitä rakennetaan viljelysmaiden kuivaamiseksi ja tulvavesiltä suojaamiseksi.

2. verraten jyrkkä törmä t. reuna; myös rinteessä oleva kapeahko tasanne
3. pientare

   Istahdin ojan penkereelle levähtämään.

4. (liikenne) maantien laidassa, pientareen ulkopuolella sijaitseva, mahdollisesti kulkukelpoinen kapeahko alue, joka erottaa tien sitä ympäröivästä maastosta

Ääntäminen

• IPA: [ˈpe̞ŋːe̞r] [peηηer]

Taivutus

• Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.

Käännökset

1. maa-aineksen muodostama valli

englanti: bank, terrace, embankment

Liittyvät sanat

• pengertää

Synonyymit

• terassi
• pengermä
• penkere
• rinne

Johdokset

• adjektiivit: pengermäinen, penkereinen

Yhdyssanat

hiekkapenger, jokipenger, kasautumapenger, laaksopenger, pengeristutus, pengerluiska, pengermurtuma, pengertie, pitkittäispenger, poikittaispenger, rantapenger, ratapenger, reunapenger, suojapenger, tienpenger, tiepenger

Aiheesta muualla

• penger Kielitoimiston sanakirjassa