SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

maasto (1)[1]

  1. luonnonvarainen, usein pinnanmuodoiltaan vaihteleva, luonnollinen ympäristö retkeilytarkoituksessa, metsästyksessä tai sotatoimien yhteydessä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmɑːst̪o/
  • tavutus: maas‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maasto maastot
genetiivi maaston maastojen
partitiivi maastoa maastoja
akkusatiivi maasto;
maaston
maastot
sisäpaikallissijat
inessiivi maastossa maastoissa
elatiivi maastosta maastoista
illatiivi maastoon maastoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi maastolla maastoilla
ablatiivi maastolta maastoilta
allatiivi maastolle maastoille
muut sijamuodot
essiivi maastona maastoina
translatiivi maastoksi maastoiksi
abessiivi maastotta maastoitta
instruktiivi maastoin
komitatiivi maastoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan maa vartalosta maa- ja suffiksista -sto; J. J. Mikkolan vuonna 1918 käyttöön ottama uudissana[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

etumaasto, hiihtomaasto, kalliomaasto, lenkkeilymaasto, lähimaasto, maastoajo, maastoajoneuvo, maastoauto, maastoeste, maastoharjoitus, maastohiihto, maastojuoksu, maastokohta, maastokuviointi, maastolaatikko, maastoliikenne, maastomarssi, maastonkohta, maastopalo, maastopuku, maastoratsastus, maastovaihde, metsämaasto, mäkimaasto, takamaasto, ulkoilumaasto, välimaasto

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • maasto Kielitoimiston sanakirjassa
  • maasto Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.