Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

seutu (1)

  1. laajahko, tarkemmin määrittelemätön, maantieteellinen alue
    Kotkan sedulla merellä on hallitseva asema.
    Tavallisesti sudet viihtyvät asumattomalla seudulla.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈseu̯t̪u/
  • tavutus: seu‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seutu seudut
genetiivi seudun seutujen
partitiivi seutua seutuja
akkusatiivi seutu;
seudun
seudut
sisäpaikallissijat
inessiivi seudussa seuduissa
elatiivi seudusta seuduista
illatiivi seutuun seutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seudulla seuduilla
ablatiivi seudulta seuduilta
allatiivi seudulle seuduille
muut sijamuodot
essiivi seutuna seutuina
translatiivi seuduksi seuduiksi
abessiivi seudutta seuduitta
instruktiivi seuduin
komitatiivi seutuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo seudu-
vahva vartalo seutu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

alppiseutu, asuinseutu, hartianseutu, järviseutu, kaupunkiseutu, kotiseutu, kulttuuriseutu, lähiseutu, maaseutu, maatalousseutu, napaseutu, pyhänseutu, pääkaupunkiseutu, rajaseutu, rannikkoseutu, ruotsalaisseutu, saloseutu, seutukaava, seutukunta, seutuliikenne, seutulippu, suomalaisseutu, synnyinseutu, syrjäseutu, teollisuusseutu, tunturiseutu, vuoristoseutu, yönseutu

Aiheesta muualla muokkaa

  • seutu Kielitoimiston sanakirjassa