seutu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
seutu (1)
- laajahko, tarkemmin määrittelemätön, maantieteellinen alue
- Kotkan sedulla merellä on hallitseva asema.
- Tavallisesti sudet viihtyvät asumattomalla seudulla.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈseu̯t̪u/
- tavutus: seu‧tu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seutu | seudut |
genetiivi | seudun | seutujen |
partitiivi | seutua | seutuja |
akkusatiivi | seutu; seudun |
seudut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seudussa | seuduissa |
elatiivi | seudusta | seuduista |
illatiivi | seutuun | seutuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seudulla | seuduilla |
ablatiivi | seudulta | seuduilta |
allatiivi | seudulle | seuduille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seutuna | seutuina |
translatiivi | seuduksi | seuduiksi |
abessiivi | seudutta | seuduitta |
instruktiivi | – | seuduin |
komitatiivi | – | seutuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | seudu- | |
vahva vartalo | seutu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: seudullinen
Yhdyssanat muokkaa
alppiseutu, asuinseutu, hartianseutu, järviseutu, kaupunkiseutu, kotiseutu, kulttuuriseutu, lähiseutu, maaseutu, maatalousseutu, napaseutu, pyhänseutu, pääkaupunkiseutu, rajaseutu, rannikkoseutu, ruotsalaisseutu, saloseutu, seutukaava, seutukunta, seutuliikenne, seutulippu, suomalaisseutu, synnyinseutu, syrjäseutu, teollisuusseutu, tunturiseutu, vuoristoseutu, yönseutu
Aiheesta muualla muokkaa
- seutu Kielitoimiston sanakirjassa