Wikipedia
Katso artikkeli Maaseutu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

 
Maaseutu
 
Maaseutu
 
Maaseutukaupunki

SubstantiiviMuokkaa

maaseutu

  1. harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella
    Pekka asuu nykyään maaseudulla pienessä kylässä.
    Maaseudun autioituminen on lähes pysähtynyt.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmɑːˌseu̯t̪u/
  • tavutus: maa‧seu‧tu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maaseutu maaseudut
genetiivi maaseudun maaseutujen
partitiivi maaseutua maaseutuja
akkusatiivi maaseutu;
maaseudun
maaseudut
sisäpaikallissijat
inessiivi maaseudussa maaseuduissa
elatiivi maaseudusta maaseuduista
illatiivi maaseutuun maaseutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi maaseudulla maaseuduilla
ablatiivi maaseudulta maaseuduilta
allatiivi maaseudulle maaseuduille
muut sijamuodot
essiivi maaseutuna maaseutuina
translatiivi maaseuduksi maaseuduiksi
abessiivi maaseudutta maaseuduitta
instruktiivi maaseuduin
komitatiivi maaseutuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo maaseudu-
vahva vartalo maaseutu-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista maa ja seutu

Sana on oppitekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä suomen kirjakielessä on Daniel Europaeuksen 1853 ilmestyneessä teoksessa Svenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

maaseutuasutus, maaseutukaupunki, maaseutukeskus, maaseutukiertue, maaseutukunta, maaseutuväestö

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 662. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.