SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

maaseutu

  1. harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella
    Pekka asuu nykyään maaseudulla pienessä kylässä.
    Maaseudun autioituminen on lähes pysähtynyt.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmɑːˌseu̯t̪u/
  • tavutus: maa‧seu‧tu

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista maa ja seutu

Sana on oppitekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä suomen kirjakielessä on Daniel Europaeuksen 1853 ilmestyneessä teoksessa Svenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

maaseutuasutus, maaseutukaupunki, maaseutukeskus, maaseutukiertue, maaseutukunta, maaseutuväestö

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 662. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.