maaseutu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamaaseutu
- harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella
- Pekka asuu nykyään maaseudulla pienessä kylässä.
- Maaseudun autioituminen on lähes pysähtynyt.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑːˌseu̯t̪u/
- tavutus: maa‧seu‧tu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | maaseutu | maaseudut |
genetiivi | maaseudun | maaseutujen |
partitiivi | maaseutua | maaseutuja |
akkusatiivi | maaseutu; maaseudun |
maaseudut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | maaseudussa | maaseuduissa |
elatiivi | maaseudusta | maaseuduista |
illatiivi | maaseutuun | maaseutuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | maaseudulla | maaseuduilla |
ablatiivi | maaseudulta | maaseuduilta |
allatiivi | maaseudulle | maaseuduille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | maaseutuna | maaseutuina |
translatiivi | maaseuduksi | maaseuduiksi |
abessiivi | maaseudutta | maaseuduitta |
instruktiivi | – | maaseuduin |
komitatiivi | – | maaseutuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | maaseudu- | |
vahva vartalo | maaseutu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista maa ja seutu
Sana on oppitekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä suomen kirjakielessä on Daniel Europaeuksen 1853 ilmestyneessä teoksessa Svenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja.[1]
Käännökset
muokkaa1. harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaamaaseutuasutus, maaseutukaupunki, maaseutukeskus, maaseutukiertue, maaseutukunta, maaseutuväestö
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 662. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.