Wikipedia
Katso artikkeli Taajama Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

taajama (10)[1]

  1. tiheästi asuttu ja rakennettu alue

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑːjɑmɑ/
  • tavutus: taa‧ja‧ma

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taajama taajamat
genetiivi taajaman taajamien
(taajamain)
partitiivi taajamaa taajamia
akkusatiivi taajama;
taajaman
taajamat
sisäpaikallissijat
inessiivi taajamassa taajamissa
elatiivi taajamasta taajamista
illatiivi taajamaan taajamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taajamalla taajamilla
ablatiivi taajamalta taajamilta
allatiivi taajamalle taajamille
muut sijamuodot
essiivi taajamana taajamina
translatiivi taajamaksi taajamiksi
abessiivi taajamatta taajamitta
instruktiivi taajamin
komitatiivi taajamine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

keskustaajama, taajamamerkki, taajamametsä, taajamanopeus

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.