Wikipedia
Katso artikkeli Taajama Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

taajama (10)[1]

  1. tiheästi asuttu ja rakennettu alue

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑːjɑmɑ/
  • tavutus: taa‧ja‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taajama taajamat
genetiivi taajaman taajamien
(taajamain)
partitiivi taajamaa taajamia
akkusatiivi taajama;
taajaman
taajamat
sisäpaikallissijat
inessiivi taajamassa taajamissa
elatiivi taajamasta taajamista
illatiivi taajamaan taajamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taajamalla taajamilla
ablatiivi taajamalta taajamilta
allatiivi taajamalle taajamille
muut sijamuodot
essiivi taajamana taajamina
translatiivi taajamaksi taajamiksi
abessiivi taajamatta taajamitta
instruktiivi taajamin
komitatiivi taajamine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taajama-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta taaja[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

keskustaajama, taajamamerkki, taajamametsä, taajamanopeus

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. taajama.