Substantiivi

muokkaa

ympäristö (1)

  1. itsen ulkopuolinen tila, elinpiiri
  2. ekosysteemin luonnollinen, koskematon luonto
  3. ympäröivä asetelma tai tila
    työpaikan painostava ympäristö
  4. lähialue, jonkin ympärillä sijaitseva alue
    Helsingin ympäristö.
  5. (matematiikka) pisteen tai luvun jatkuva ja avoin piste- tai lukujoukko, jonka sisäpiste ko. piste tai luku on
    Pisteen A välitön ympäristö.
  6. (eri tieteissä) konteksti; äänteet joiden yhteydessä äänne esiintyy ja mahdollisesti muuttuu niiden vaikutuksesta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈympæˌrist̪ø/
  • tavutus: ym‧pä‧ris‧tö

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa