Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

konteksti (5)

  1. asiayhteys, jossa jokin tietty asia tapahtuu tai mainitaan; ympäristö, tausta ja olosuhteet jotka vaikuttavat tapahtumaan
    tapahtuman historiallinen konteksti, raamatullinen konteksti
    Onko ok käyttää tiettyjä sanoja tai näyttää tiettyjä kuvia, jos niillä on nykyisessä kontekstissa rasistisia tai kolonialisitisia vivahteita? (yle.fi)
    Kysymykseen on mahdotonta vastata tietämättä kontekstia.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkont̪ekst̪i/
  • tavutus: kon‧teks‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konteksti kontekstit
genetiivi kontekstin kontekstien
(kontekstein)
partitiivi kontekstia konteksteja
akkusatiivi konteksti;
kontekstin
kontekstit
sisäpaikallissijat
inessiivi kontekstissa konteksteissa
elatiivi kontekstista konteksteista
illatiivi kontekstiin konteksteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kontekstilla konteksteilla
ablatiivi kontekstilta konteksteilta
allatiivi kontekstille konteksteille
muut sijamuodot
essiivi kontekstina konteksteina
translatiivi kontekstiksi konteksteiksi
abessiivi kontekstitta konteksteitta
instruktiivi kontekstein
komitatiivi konteksteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konteksti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

konteksti

  1. (taivutusmuoto) sanan kontekst yksikön genetiivi ja partitiivi.