luonto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- maapallolla kaikki, mikä ei ole ihmisen rakentamaa tai järjestelemää
- (arkikieltä) luonne
- Mulla on semmonen luonto, että perään en anna.
- (mytologia) suojelushaltija
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈluo̯nt̪o/, [ˈlʷuo̞n̪t̪o̞]
- tavutus: luon‧to
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luonto | luonnot |
genetiivi | luonnon | luontojen |
partitiivi | luontoa | luontoja |
akkusatiivi | luonto; luonnon |
luonnot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luonnossa | luonnoissa |
elatiivi | luonnosta | luonnoista |
illatiivi | luontoon | luontoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luonnolla | luonnoilla |
ablatiivi | luonnolta | luonnoilta |
allatiivi | luonnolle | luonnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luontona | luontoina |
translatiivi | luonnoksi | luonnoiksi |
abessiivi | luonnotta | luonnoitta |
instruktiivi | – | luonnoin |
komitatiivi | – | luontoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | luonno- | |
vahva vartalo | luonto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä luoda (luo- + -nto)[1]
Käännökset muokkaa
Ks. luonne |
Liittyvät sanat muokkaa
- ekologia
- luonne
- luonnokas
- luonnostaan
- luontainen, luonnonvarainen
- luonnollisesti
- luonnollistaa
- luonnontilainen
- luonnonvarainen
- luonnotar
- luonnokas
- luontua
- ympäristö
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: luonnollinen, luonnoton, luonteva, luontoinen
Yhdyssanat muokkaa
ihmisluonto, luonnonaarre, luonnonaihe, luonnonaine, luonnonalue, luonnonannin, luonnonasfaltti, luonnonaste, luonnonedellytys, luonnonelinkeino, luonnonelämys, luonnonelämä, luonnonesine, luonnoneste, luonnonetu, luonnonfilosofi, luonnonfilosofia, luonnonhaaveilu, luonnonhaltija, luonnonharmaa, luonnonharrastus, luonnonhartsi, luonnonhavainto, luonnonheinä, luonnonhistoria, luonnonhius, luonnonihme, luonnonilmiö, luonnonjogurtti, luonnonjärjestys, luonnonjää, luonnonkaasu, luonnonkansa, luonnonkasvi, luonnonkatastrofi, luonnonkierto, luonnonkihara, luonnonkivi, luonnonkosmetiikka, luonnonkuitu, luonnonkukka, luonnonkumi, luonnonkylvö, luonnonlahja, luonnonlaidun, luonnonlaki, luonnonlanta, luonnonlapsi, luonnonlyriikka, luonnonlyyrikko, luonnonlääke, luonnonlääkintä, luonnonmenetelmä, luonnonmetsä, luonnonmullistus, luonnonmuodostuma, luonnonniitty, luonnonnurmi, luonnonoikeus, luonnonoikku, luonnonoppi, luonnonpalvonta, luonnonpuisto, luonnonraikas, luonnonraiskaus, luonnonrakkaus, luonnonrauha, luonnonravinto, luonnonrikkaus, luonnonsatama, luonnonsiemennys, luonnonsilkki, luonnonsuoli, luonnonsäästiö, luonnontaiteilija, luonnontalous, luonnontapahtuma, luonnontiede, luonnontieto, luonnontila, luonnontuote, luonnontöpö, luonnonuskonto, luonnonvaisto, luonnonvalinta, luonnonvalo, luonnonvara, luonnonvarasto, luonnonvoima, luonnonväri, luonnonväärä, luonnonystävä, luonnonääni, luontoaihe, luontoaktivisti, luontoelokuva, luontoemo, luontofilmi, luontohavainto, luontokappale, luontokato, luontokerho, luontokuva, luontopolku, luontoretki, luontoäiti, lähiluonto, metsäluonto, saaristoluonto
Idiomit muokkaa
- luonto kutsuu tuntea tarvetta ulostaa
Aiheesta muualla muokkaa
- luonto Kielitoimiston sanakirjassa
- luonto Tieteen termipankissa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Luonne ja luonto. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.