Wikipedia
Katso artikkeli Luonto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Luonto

Substantiivi muokkaa

luonto (1-J)

  1. maapallolla kaikki, mikä ei ole ihmisen rakentamaa tai järjestelemää
  2. (arkikieltä) luonne
    Mulla on semmonen luonto, että perään en anna.
  3. (mytologia) suojelushaltija

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈluo̯nt̪o/, [ˈlʷuo̞n̪t̪o̞]
  • tavutus: luon‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luonto luonnot
genetiivi luonnon luontojen
partitiivi luontoa luontoja
akkusatiivi luonto;
luonnon
luonnot
sisäpaikallissijat
inessiivi luonnossa luonnoissa
elatiivi luonnosta luonnoista
illatiivi luontoon luontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luonnolla luonnoilla
ablatiivi luonnolta luonnoilta
allatiivi luonnolle luonnoille
muut sijamuodot
essiivi luontona luontoina
translatiivi luonnoksi luonnoiksi
abessiivi luonnotta luonnoitta
instruktiivi luonnoin
komitatiivi luontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luonno-
vahva vartalo luonto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä luoda (luo- + -nto)[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ihmisluonto, luonnonaarre, luonnonaihe, luonnonaine, luonnonalue, luonnonannin, luonnonasfaltti, luonnonaste, luonnonedellytys, luonnonelinkeino, luonnonelämys, luonnonelämä, luonnonesine, luonnoneste, luonnonetu, luonnonfilosofi, luonnonfilosofia, luonnonhaaveilu, luonnonhaltija, luonnonharmaa, luonnonharrastus, luonnonhartsi, luonnonhavainto, luonnonheinä, luonnonhistoria, luonnonhius, luonnonihme, luonnonilmiö, luonnonjogurtti, luonnonjärjestys, luonnonjää, luonnonkaasu, luonnonkansa, luonnonkasvi, luonnonkatastrofi, luonnonkierto, luonnonkihara, luonnonkivi, luonnonkosmetiikka, luonnonkuitu, luonnonkukka, luonnonkumi, luonnonkylvö, luonnonlahja, luonnonlaidun, luonnonlaki, luonnonlanta, luonnonlapsi, luonnonlyriikka, luonnonlyyrikko, luonnonlääke, luonnonlääkintä, luonnonmenetelmä, luonnonmetsä, luonnonmullistus, luonnonmuodostuma, luonnonniitty, luonnonnurmi, luonnonoikeus, luonnonoikku, luonnonoppi, luonnonpalvonta, luonnonpuisto, luonnonraikas, luonnonraiskaus, luonnonrakkaus, luonnonrauha, luonnonravinto, luonnonrikkaus, luonnonsatama, luonnonsiemennys, luonnonsilkki, luonnonsuoli, luonnonsäästiö, luonnontaiteilija, luonnontalous, luonnontapahtuma, luonnontiede, luonnontieto, luonnontila, luonnontuote, luonnontöpö, luonnonuskonto, luonnonvaisto, luonnonvalinta, luonnonvalo, luonnonvara, luonnonvarasto, luonnonvoima, luonnonväri, luonnonväärä, luonnonystävä, luonnonääni, luontoaihe, luontoaktivisti, luontoelokuva, luontoemo, luontofilmi, luontohavainto, luontokappale, luontokato, luontokerho, luontokuva, luontopolku, luontoretki, luontoäiti, lähiluonto, metsäluonto, saaristoluonto

Idiomit muokkaa

  • luonto kutsuu tuntea tarvetta ulostaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • luonto Kielitoimiston sanakirjassa
  • luonto Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Luonne ja luonto. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.