luonto

Suomi

Luonto

Substantiivi

luonto (1-J)

1. maapallolla kaikki, mikä ei ole ihmisen rakentamaa tai järjestelemää
2. (arkikieltä) luonne

   Mulla on semmonen luonto, että perään en anna.

3. (mytologia) suojelushaltija

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯nt̪o/, [ˈlʷuo̞n̪t̪o̞]

• tavutus: luon‧to

Etymologia

verbi luoda (vartalo luo-) + johdin -nto ; Suomen etymologisen sanakirjan mukaan lähin kantasana on kuitenkin luonta.

Käännökset

1. ympäröivä luonto

afrikaans: natuur englanti: nature espanja: naturaleza f., medio ambiente hollanti: natuur f. italia: natura f. japani: 自然, 大自然 kroaatti: priroda f. kurdi: sirişt latina: natura f.

portugali: natureza f. ranska: nature f. romania: natură f. saksa: Natur f. tšekki: příroda f. turkki: doğa, tabiat valkovenäjä: прырода venäjä: природа, натура viro: loodus

2. luonne

Ks. luonne

Liittyvät sanat

• ekologia
• luonne
• luonnokas
• luonnostaan
• luontainen, luonnonvarainen
• luonnollisesti
• luonnollistaa
• luonnontilainen
• luonnonvarainen
• luonnotar
• luonnokas
• luontua
• ympäristö

Johdokset

• adjektiivit: luonnollinen, luonnoton, luonteva, luontoinen

Yhdyssanat

ihmisluonto, luonnonaarre, luonnonaihe, luonnonaine, luonnonalue, luonnonannin, luonnonasfaltti, luonnonaste, luonnonedellytys, luonnonelinkeino, luonnonelämys, luonnonelämä, luonnonesine, luonnoneste, luonnonetu, luonnonfilosofi, luonnonfilosofia, luonnonhaaveilu, luonnonhaltija, luonnonharmaa, luonnonharrastus, luonnonhartsi, luonnonhavainto, luonnonheinä, luonnonhistoria, luonnonhius, luonnonihme, luonnonilmiö, luonnonjogurtti, luonnonjärjestys, luonnonjää, luonnonkaasu, luonnonkansa, luonnonkasvi, luonnonkatastrofi, luonnonkierto, luonnonkihara, luonnonkivi, luonnonkosmetiikka, luonnonkuitu, luonnonkukka, luonnonkumi, luonnonkylvö, luonnonlahja, luonnonlaidun, luonnonlaki, luonnonlanta, luonnonlapsi, luonnonlyriikka, luonnonlyyrikko, luonnonlääke, luonnonlääkintä, luonnonmenetelmä, luonnonmetsä, luonnonmukainen, luonnonmullistus, luonnonmuodostuma, luonnonniitty, luonnonnurmi, luonnonoikeus, luonnonoikku, luonnonoppi, luonnonpalvonta, luonnonpuisto, luonnonraikas, luonnonraiskaus, luonnonrakkaus, luonnonrauha, luonnonravinto, luonnonrikkaus, luonnonsatama, luonnonsiemennys, luonnonsilkki, luonnonsuoli, luonnonsäästiö, luonnontaiteilija, luonnontalous, luonnontapahtuma, luonnontiede, luonnontieto, luonnontila, luonnontuote, luonnontöpö, luonnonuskonto, luonnonvaisto, luonnonvalinta, luonnonvalo, luonnonvara, luonnonvarasto, luonnonvoima, luonnonväri, luonnonväärä, luonnonystävä, luonnonääni, luontoaihe, luontoaktivisti, luontoelokuva, luontoemo, luontofilmi, luontohavainto, luontokappale, luontokato, luontokerho, luontokuva, luontopolku, luontoretki, luontoäiti, lähiluonto, metsäluonto, saaristoluonto

Idiomit

• luonto kutsuu tuntea tarvetta ulostaa

Aiheesta muualla

• luonto Kielitoimiston sanakirjassa
• luonto Tieteen termipankissa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Luonne ja luonto. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkeli 997 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa