luonnontila

Suomi

Substantiivi

luonnontila

1. teoreettinen abstraktio ihmisten yhteiselämästä luonnonvaraisessa olotilassa, joka muodostaa vastakohdan järjestäytyneelle yhteiskunnalle

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯nːonˌt̪ilɑ/
• tavutus: luon‧non‧ti‧la

Etymologia

englannin state of nature, filosofi John Locke

Liittyvät sanat

• luonnollinen
• luonnontilainen
• luonto
• yhteiskuntasopimus
• valtio
• kaikkien sota kaikkia vastaan

Aiheesta muualla

• luonnontila Kielitoimiston sanakirjassa
• luonnontila Tieteen termipankissa