luonta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luonta | luonnat |
| genetiivi | luonnan | luontojen (luontain) |
| partitiivi | luontaa | luontoja |
| akkusatiivi | luonta; luonnan |
luonnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luonnassa | luonnoissa |
| elatiivi | luonnasta | luonnoista |
| illatiivi | luontaan | luontoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luonnalla | luonnoilla |
| ablatiivi | luonnalta | luonnoilta |
| allatiivi | luonnalle | luonnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luontana | luontoina |
| translatiivi | luonnaksi | luonnoiksi |
| abessiivi | luonnatta | luonnoitta |
| instruktiivi | – | luonnoin |
| komitatiivi | – | luontoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luonna- | |
| vahva vartalo | luonta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |