Wikipedia
Katso artikkeli Luonnos Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

luonnos (39)

  1. taideteoksen, kirjoituksen tms. (nopeasti tehty) suunnitelma, hahmotelma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluonːos/
  • tavutus: luon‧nos

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luonnos luonnokset
genetiivi luonnoksen luonnosten
luonnoksien
partitiivi luonnosta luonnoksia
akkusatiivi luonnos;
luonnoksen
luonnokset
sisäpaikallissijat
inessiivi luonnoksessa luonnoksissa
elatiivi luonnoksesta luonnoksista
illatiivi luonnokseen luonnoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luonnoksella luonnoksilla
ablatiivi luonnokselta luonnoksilta
allatiivi luonnokselle luonnoksille
muut sijamuodot
essiivi luonnoksena luonnoksina
translatiivi luonnokseksi luonnoksiksi
abessiivi luonnoksetta luonnoksitta
instruktiivi luonnoksin
komitatiivi luonnoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luonnokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
luonnos-

Etymologia

muokkaa

Daniel Europaeuksen| ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan (1853) esittämä uudissana;[1] os-johdos sanasta luonta (heikko vartalo luonna-),[2] verbistä luoda

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

karttaluonnos, kipsiluonnos, kirjeluonnos, luonnosarkki, luonnosaste, luonnosehdotus, luonnoskilpailu, luonnoskirja, luonnoslehtiö, luonnospaperi, luonnospiirustus, luonnosvaihe, luonnosvihko, sopimusluonnos

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. luonnos.