-os
![]() |
Suomi
muokkaaSuffiksi
muokkaa-os (39) (etuvokaalinen muoto -ös)
- tekee verbistä substantiivin; tyypillisesti teon, teon tuloksen tai kohteen nimiä
- ostaa → ostos
- ajaa → ajos
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | -os | -okset |
genetiivi | -oksen | -osten -oksien |
partitiivi | -osta | -oksia |
akkusatiivi | -os; -oksen |
-okset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | -oksessa | -oksissa |
elatiivi | -oksesta | -oksista |
illatiivi | -okseen | -oksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | -oksella | -oksilla |
ablatiivi | -okselta | -oksilta |
allatiivi | -okselle | -oksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | -oksena | -oksina |
translatiivi | -okseksi | -oksiksi |
abessiivi | -oksetta | -oksitta |
instruktiivi | – | -oksin |
komitatiivi | – | -oksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | -okse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
-os- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. verbistä substantiivin tekevä pääte
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaEsperanto
muokkaaSuffiksi
muokkaa-os
- verbin futuurin pääte
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 218. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.