-s

Katso myös: -s-, s, s-, s., S, S., ś, Ś, ṥ, Ṥ, ŝ, Ŝ, š, Š, ṧ, Ṧ, ṡ, Ṡ, ş, Ş, ṣ, Ṣ, ș, ſ, ẛ

Suomi

Suffiksi

-s

1. liitepartikkeli, joka ilmaisee yleensä tuttavallisuutta ja epämuodollisuutta; käytetään tavallisesti liitepartikkelien -ko/-kö, -pa/-pä ja -ka/-kä ja imperatiivimuotojen jäljessä

   No, älkääs nyt hermostuko.

   Onkos se pukki jo käynyt?

   Olipas sillä erikoinen kampaus!

   Mitenkäs tässä näin pääsi käymään?

Lähteet

• Heikki Kangasniemi. Suomen kielen tikapuut: Kielioppi- ja harjoituskirja jatkotaso 2. Tampereen yliopistopaino 2007. ISBN 978-951-44-6865-0: 178

Suffiksi

-s (taivutusmuodoissa -nne-)

1. kardinaaliluvun (heikkoon) vokaalivartaloon liittyvä johdin, joka muodostaa järjestysluvun

   neljä → neljäs:neljänne-

   kuusi:kuude- → kuudes:kuudenne-

Saksa

Suffiksi

-s

1. takaliite, jolla muodostetaan maskuliini- tai neutrisukuisen substantiivin yksikön genetiivimuoto

   Krieg ’sota’ → Kriegs ’sodan’

2. eräs monikon tunnus, kun substantiivi on saksan kielessä suvultaan neutri

   Kino ’elokuvateatteri’ → Kinos ’elokuvateatterit’

Viro

Suffiksi

-s

1. takaliite, jolla muodostetaan nominin inessiivimuoto

   maja ’talo’ → majas ’talossa’