Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

luonnonlaki (5-D)[1]

  1. luonnonilmiön säännönmukaisuus
    Luonnonlaki on luonnossa havaittu säännönmukaisuus.
    Neuvostoliitossa taloussuunnitelmat toteutuivat luonnonlain varmuudella (yle.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈluo̯nːonˌlɑki/
  • tavutus: luon‧non‧la‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luonnonlaki luonnonlait
genetiivi luonnonlain luonnonlakien
(luonnonlakein)
partitiivi luonnonlakia luonnonlakeja
akkusatiivi luonnonlaki;
luonnonlain
luonnonlait
sisäpaikallissijat
inessiivi luonnonlaissa luonnonlaeissa
elatiivi luonnonlaista luonnonlaeista
illatiivi luonnonlakiin luonnonlakeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luonnonlailla luonnonlaeilla
ablatiivi luonnonlailta luonnonlaeilta
allatiivi luonnonlaille luonnonlaeille
muut sijamuodot
essiivi luonnonlakina luonnonlakeina
translatiivi luonnonlaiksi luonnonlaeiksi
abessiivi luonnonlaitta luonnonlaeitta
instruktiivi luonnonlaein
komitatiivi luonnonlakeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luonnonlai-
vahva vartalo luonnonlaki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana osista luonto (genetiivi) ja laki

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-D