luonnonlääkintä

Suomi

Substantiivi

luonnonlääkintä (9-J)

1. luonnosta saataviin aineisiin pohjautuva kokemusperäinen lääkintätaito

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯nːonˌlæːkint̪æ/
• tavutus: luon‧non‧lää‧kin‧tä

Etymologia

• yhdyssana osista luonto (genetiivi) ja lääkintä

Liittyvät sanat

Lähikäsitteet

• kansanparannus