Katso myös: Äyräs

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

äyräs (41)

  1. rantatörmä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈæy̯ræs/
  • tavutus: äy‧räs

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äyräs äyräät
genetiivi äyrään äyräiden
äyräitten
partitiivi äyrästä äyräitä
akkusatiivi äyräs;
äyrään
äyräät
sisäpaikallissijat
inessiivi äyräässä äyräissä
elatiivi äyräästä äyräistä
illatiivi äyrääseen äyräisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi äyräällä äyräillä
ablatiivi äyräältä äyräiltä
allatiivi äyräälle äyräille
muut sijamuodot
essiivi äyräänä äyräinä
translatiivi äyrääksi äyräiksi
abessiivi äyräättä äyräittä
instruktiivi äyräin
komitatiivi äyräine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo äyrää-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
äyräs-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

jokiäyräs

Aiheesta muualla muokkaa

  • äyräs Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.