Substantiivi

muokkaa

koho (1)[1]

  1. joissakin kalastusvälineissä, kuten ongessa tai kalastusverkossa käytettävä kelluva esine, joka ilmaisee veteen upotetun pyydyksen paikan tai pitää siihen kiinnitettyä pyydystä halutulla syvyydellä
  2. (tekniikka) uimuri
  3. (yhdyssanan alkuosana) kohoamiseen tai koholla olemiseen liittyvä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoho/
  • tavutus: ko‧ho

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koho kohot
genetiivi kohon kohojen
partitiivi kohoa kohoja
akkusatiivi koho;
kohon
kohot
sisäpaikallissijat
inessiivi kohossa kohoissa
elatiivi kohosta kohoista
illatiivi kohoon kohoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koholla kohoilla
ablatiivi koholta kohoilta
allatiivi koholle kohoille
muut sijamuodot
essiivi kohona kohoina
translatiivi kohoksi kohoiksi
abessiivi kohotta kohoitta
instruktiivi kohoin
komitatiivi kohoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

koho-onki, kohoasento, kohoisku, kohojuova, kohokammio, kohokartta, kohokiinnike, kohokirjain, kohokohta, kohokoriste, kohokoristelu, kohokoukku, kohokuori, kohokuva, kohokuvio, koholyönti, kohonuora, kohonuotta, kohopaikka, kohopaino, kohopallo, kohopato, kohopinta, kohoreuna, kohoriipunta, kohosuo, kohosyövytys, kohosävel, kohotahti, kohoventtiili, ongenkoho

Aiheesta muualla

muokkaa
  • koho Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1