Kellukkeet [2]

Substantiivi

muokkaa

kelluke (48-A)[1]

  1. laite jonka on tarkoitus kelluttaa jotain
  2. apuväline lasten uimaanopettelussa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkelːukeˣ/
  • tavutus: kel‧lu‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kelluke kellukkeet
genetiivi kellukkeen kellukkeiden
kellukkeitten
partitiivi kelluketta kellukkeita
akkusatiivi kelluke;
kellukkeen
kellukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kellukkeessa kellukkeissa
elatiivi kellukkeesta kellukkeista
illatiivi kellukkeeseen kellukkeisiin
kellukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kellukkeella kellukkeilla
ablatiivi kellukkeelta kellukkeilta
allatiivi kellukkeelle kellukkeille
muut sijamuodot
essiivi kellukkeena kellukkeina
translatiivi kellukkeeksi kellukkeiksi
abessiivi kellukkeetta kellukkeitta
instruktiivi kellukkein
komitatiivi kellukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kellukkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kelluket-

Etymologia

muokkaa

verbi kellua + johdin -ke

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kelluke Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kelluke (gen kellukese, part kellukest)

  1. tiuku, kulkunen, pieni kello

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A