kello (1)
kello (3)
kello (5)
Wikipedia
Katso artikkeli Kello Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kello (1)

  1. ontosta avonaisesta metallikuoresta muodostuva soitin, jota soitetaan lyömällä sen alaosaa ulkopuolelta tai sen kielen lyödessä kellon sisäpintaa liikkeen vaikutuksesta
    Turun tuomiokirkon kello lyö kaksitoista.
    Kenelle kellot soivat.
    johtavan lehmän kello
  2. (laajemmin) jonkinlainen äänimerkkejä ajan merkiksi tuottava laite
    Koulun kello soi.
  3. ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite
    Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.
    kallis kello ranteessaan
    Atomikello on hyvin tarkka kello, joka käyttää atomien resonanssitaajuuksia ajan mittaamiseen.
  4. kellonaika
    Mitä kello on? Paljonko kello on?
  5. adverbina kellonajan ilmaisuissa
    Juna lähtee kello kahdeksan aamulla.
  6. (kasvitiede) kellojen (Campanula) suvun kasvi
  7. (yhdyssanan jälkiosana) lumi- (Galanthus) tai alppikellojen (Soldanella) suvun kasvi
  8. (miekkailu) kokilli

EtymologiaMuokkaa

Germaaninen laina.[1] Sana esiintyy ensi kerran kirjallisena Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.[2]

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈke̞lːo̞]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kello kellot
genetiivi kellon kellojen
partitiivi kelloa kelloja
akkusatiivi kello;
kellon
kellot
sisäpaikallissijat
inessiivi kellossa kelloissa
elatiivi kellosta kelloista
illatiivi kelloon kelloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kellolla kelloilla
ablatiivi kellolta kelloilta
allatiivi kellolle kelloille
muut sijamuodot
essiivi kellona kelloina
translatiivi kelloksi kelloiksi
abessiivi kellotta kelloitta
instruktiivi kelloin
komitatiivi kelloine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

ajan mittaus
soitin
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aisakello, alppikello, atomikello, aurinkokello, digitaalikello, harakankello, heilurikello, herätyskello, hiekkakello, hiirenkello, hirvenkello, hälytyskello, hätäkello, hääkellot, iltakello, isotooppikello, joulukello, juorukello, kaappikello, kaasukello, kaksoisnäyttökello, karjankellot, kaulakello, kauriinkello, kelloaika, kellohame, kellohattu, kellohelma, kellohuone, kellojensoitto, kellokaappi, kellokalle, kellokanerva, kellokasvit, kellokatkero, kellokauppa, kellokoneisto, kellokortti, kellokukka, kellokytkin, kellokäyrä, kelloköynnös, kellolaite, kelloliike, kellolintu, kellometalli, kellomies, kellonaika, kellonavain, kellonheiluri, kellonjousi, kellonkieli, kellonlasi, kellonluoti, kellonlyömä, kellonlyönti, kellonmäärä, kellonpaino, kellonpunnus, kellonratas, kellonsoittaja, kellonsoitto, kellontikitys, kellonvalaja, kellonvieteri, kellonviisari, kellopeippi, kellopeli, kellopiiri, kellopoiju, kellopronssi, kelloradio, kelloseppä, kellosinilatva, kellotaajuus, kellotalvikki, kellotapuli, kellotasku, kellotaulu, kellotorni, keskuskello, ketunkello, kevätkello, kielikello, kiirunankello, kilikello, kirkonkello, kissankello, korttikello, kultakello, kuolemankello, kuolinkellot, kurjenkello, kvartsikello, käkikello, könninkello, lehmänkello, liesikello, lumikello, maariankello, mittakello, morsiuskello, munakello, ovikello, palokello, pelikello, peurankello, putkikellot, päivyrikello, pääkello, pöytäkello, rannekello, rastaankello, rataskello, ruokakello, sammakonkello, sanomakellot, seinäkello, sekuntikello, sielunkellot, sinikello, soittokello, sukelluskello, sukeltajankello, sähkökello, tarkastuskello, tarkkuuskello, taskukello, tornikello, työaikakello, ukonkello, varsankello, vellikello, vesikello, vuohenkello, šakkikello

OsakäsitteetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • tulla toinen ääni kelloon — muuttaa asennetta tai mielipidettä
  • Vahinko ei tule kello kaulassa. — vahingot tapahtuvat yllättäen

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kello Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.
  2. Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.