kello
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakello (1)
- ontosta avonaisesta metallikuoresta muodostuva soitin, jota soitetaan lyömällä sen alaosaa ulkopuolelta tai sen kielen lyödessä kellon sisäpintaa liikkeen vaikutuksesta
- Turun tuomiokirkon kello lyö kaksitoista.
- Kenelle kellot soivat.
- johtavan lehmän kello
- (laajemmin) jonkinlainen äänimerkkejä ajan merkiksi tuottava laite
- Koulun kello soi.
- ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite
- Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.
- kallis kello ranteessaan
- Atomikello on hyvin tarkka kello, joka käyttää atomien resonanssitaajuuksia ajan mittaamiseen.
- kellonaika
- Mitä kello on? Paljonko kello on?
- adverbina kellonajan ilmaisuissa
- Juna lähtee kello kahdeksan aamulla.
- (kasvitiede) kellojen (Campanula) suvun kasvi
- (yhdyssanan jälkiosana) lumi- (Galanthus) tai alppikellojen (Soldanella) suvun kasvi
- (miekkailu) kokilli
Etymologia
muokkaaGermaaninen laina.[1] Sana esiintyy ensi kerran kirjallisena Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.[2]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˈke̞lːo̞]
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kello | kellot |
| genetiivi | kellon | kellojen |
| partitiivi | kelloa | kelloja |
| akkusatiivi | kello; kellon |
kellot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellossa | kelloissa |
| elatiivi | kellosta | kelloista |
| illatiivi | kelloon | kelloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellolla | kelloilla |
| ablatiivi | kellolta | kelloilta |
| allatiivi | kellolle | kelloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellona | kelloina |
| translatiivi | kelloksi | kelloiksi |
| abessiivi | kellotta | kelloitta |
| instruktiivi | – | kelloin |
| komitatiivi | – | kelloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kello- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa
|
|
|
|
|
Liittyvät sanat
muokkaa- ajan mittaus
- soitin
Johdokset
muokkaa- adjektiivit: kellomainen, kellollinen, kelloton
- substantiivit: kellokas
- verbit: kellottaa
Yhdyssanat
muokkaaaisakello, alppikello, atomikello, aurinkokello, digitaalikello, harakankello, heilurikello, herätyskello, hiekkakello, hiirenkello, hirvenkello, hälytyskello, hätäkello, hääkellot, iltakello, isotooppikello, joulukello, juorukello, kaappikello, kaasukello, kaksoisnäyttökello, karjankellot, kaulakello, kauriinkello, kelloaika, kellohame, kellohattu, kellohelma, kellohuone, kellojensoitto, kellokaappi, kellokalle, kellokanerva, kellokasvit, kellokatkero, kellokauppa, kellokoneisto, kellokortti, kellokukka, kellokytkin, kellokäyrä, kelloköynnös, kellolaite, kelloliike, kellolintu, kellometalli, kellomies, kellonaika, kellonavain, kellonheiluri, kellonjousi, kellonkieli, kellonlasi, kellonluoti, kellonlyömä, kellonlyönti, kellonmäärä, kellonpaino, kellonpunnus, kellonratas, kellonsoittaja, kellonsoitto, kellontikitys, kellonvalaja, kellonvieteri, kellonviisari, kellopeippi, kellopeli, kellopiiri, kellopoiju, kellopronssi, kelloradio, kelloseppä, kellosinilatva, kellotaajuus, kellotalvikki, kellotapuli, kellotasku, kellotaulu, kellotorni, keskuskello, ketunkello, kevätkello, kielikello, kiirunankello, kilikello, kirkonkello, kissankello, korttikello, kultakello, kuolemankello, kuolinkellot, kurjenkello, kvartsikello, käkikello, könninkello, laivakello, lehmänkello, liesikello, lumikello, maariankello, mittakello, morsiuskello, munakello, ovikello, palokello, pelikello, peurankello, putkikellot, päivyrikello, pääkello, pöytäkello, rannekello, rastaankello, rataskello, ruokakello, šakkikello, sammakonkello, sanomakellot, seinäkello, sekuntikello, sielunkellot, sinikello, soittokello, sukelluskello, sukeltajankello, sähkökello, tarkastuskello, tarkkuuskello, taskukello, tornikello, tuulikello, työaikakello, ukonkello, varsankello, vellikello, vesikello, vuohenkello
Osakäsitteet
muokkaaIdiomit
muokkaa- tulla toinen ääni kelloon — muuttaa asennetta tai mielipidettä
- Vahinko ei tule kello kaulassa. — vahingot tapahtuvat yllättäen
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.
- ↑ Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.