SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

osoitin (33-C)[1]

  1. kellotaulun alalla kulkeva varsi, joka osoittaa kehällä sijaitsevia numeroita; viisari
  2. (tietotekniikka) osoitinlaitteen avulla näytöllä liikuteltava nuoli tai muu symboli, jolla osoitetaan ja valitaan olioita näytöltä
  3. (ohjelmointi) ohjelmoinnissa muuttuja, joka osoittaa toiseen muuttujaan; pointteri

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈosoi̯t̪in/
  • tavutus: o‧soi‧tin

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osoitin osoittimet
genetiivi osoittimen osoittimien
osoitinten
partitiivi osoitinta osoittimia
akkusatiivi osoitin;
osoittimen
osoittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi osoittimessa osoittimissa
elatiivi osoittimesta osoittimista
illatiivi osoittimeen osoittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi osoittimella osoittimilla
ablatiivi osoittimelta osoittimilta
allatiivi osoittimelle osoittimille
muut sijamuodot
essiivi osoittimena
(osoitinna)
osoittimina
translatiivi osoittimeksi osoittimiksi
abessiivi osoittimetta osoittimitta
instruktiivi osoittimin
komitatiivi osoittimine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

osoitinlaite, minuuttiosoitin, sekuntiosoitin, tuntiosoitin

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • osoitin Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

osoitin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä osoittaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C