osoitin
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- analogisen mittarin alalla kulkeva varsi, joka osoittaa kehällä sijaitsevalle asteikolle
- kellotaulun alalla kulkeva varsi, joka osoittaa kehällä sijaitsevia numeroita; viisari
- (tietotekniikka) osoitinlaitteen avulla näytöllä liikuteltava nuoli tai muu symboli, jolla osoitetaan ja valitaan olioita näytöltä
- (ohjelmointi) ohjelmoinnissa muuttuja, joka osoittaa toiseen muuttujaan; pointteri
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈosoi̯t̪in/
- tavutus: o‧soi‧tin
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | osoitin | osoittimet |
| genetiivi | osoittimen | osoittimien osoitinten |
| partitiivi | osoitinta | osoittimia |
| akkusatiivi | osoitin; osoittimen |
osoittimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | osoittimessa | osoittimissa |
| elatiivi | osoittimesta | osoittimista |
| illatiivi | osoittimeen | osoittimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | osoittimella | osoittimilla |
| ablatiivi | osoittimelta | osoittimilta |
| allatiivi | osoittimelle | osoittimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | osoittimena (osoitinna) |
osoittimina |
| translatiivi | osoittimeksi | osoittimiksi |
| abessiivi | osoittimetta | osoittimitta |
| instruktiivi | – | osoittimin |
| komitatiivi | – | osoittimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | osoittime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
osoitin- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- osoitin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C