SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kokilli (5 (6?))

  1. (metallurgia) terästehtaan tai valimon valumuotti, kestomuotti
    Kokillit ovat tavallisesti kaksiosaisia.
  2. (miekkailu) väistin

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokilli kokillit
genetiivi kokillin kokillien
partitiivi kokillia kokilleja
akkusatiivi kokilli;
kokillin
kokillit
sisäpaikallissijat
inessiivi kokillissa kokilleissa
elatiivi kokillista kokilleista
illatiivi kokilliin kokilleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokillilla kokilleilla
ablatiivi kokillilta kokilleilta
allatiivi kokillille kokilleille
muut sijamuodot
essiivi kokillina kokilleina
translatiivi kokilliksi kokilleiksi
abessiivi kokillitta kokilleitta
instruktiivi kokillein
komitatiivi kokilleine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa