kokilli
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kokilli (5 (6?))
- (metallurgia) terästehtaan tai valimon valumuotti, kestomuotti
- Kokillit ovat tavallisesti kaksiosaisia.
- (miekkailu) väistin
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kokilli | kokillit |
| genetiivi | kokillin | kokillien (kokillein) |
| partitiivi | kokillia | kokilleja |
| akkusatiivi | kokilli; kokillin |
kokillit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokillissa | kokilleissa |
| elatiivi | kokillista | kokilleista |
| illatiivi | kokilliin | kokilleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokillilla | kokilleilla |
| ablatiivi | kokillilta | kokilleilta |
| allatiivi | kokillille | kokilleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kokillina | kokilleina |
| translatiivi | kokilliksi | kokilleiksi |
| abessiivi | kokillitta | kokilleitta |
| instruktiivi | – | kokillein |
| komitatiivi | – | kokilleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kokilli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- ranskan sanasta coquille
Käännökset muokkaa
1. ei-kertakäyttöinen metallurgian valumuotti
|
2. väistin
|