SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

väistin (33)

  1. miekan kahvan osa, joka suojaa kättä osumasta oman tai vastustajan miekan terään

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋæi̯st̪in/
  • tavutus: väis‧tin

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väistin väistimet
genetiivi väistimen väistimien
väistinten
partitiivi väistintä väistimiä
akkusatiivi väistin;
väistimen
väistimet
sisäpaikallissijat
inessiivi väistimessä väistimissä
elatiivi väistimestä väistimistä
illatiivi väistimeen väistimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi väistimellä väistimillä
ablatiivi väistimeltä väistimiltä
allatiivi väistimelle väistimille
muut sijamuodot
essiivi väistimenä
(väistinnä)
väistiminä
translatiivi väistimeksi väistimiksi
abessiivi väistimettä väistimittä
instruktiivi väistimin
komitatiivi väistimine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

VerbiMuokkaa

väistin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä väistää