väistin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
väistin (33)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋæi̯st̪in/
- tavutus: väis‧tin
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väistin | väistimet |
| genetiivi | väistimen | väistimien väistinten |
| partitiivi | väistintä | väistimiä |
| akkusatiivi | väistin; väistimen |
väistimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väistimessä | väistimissä |
| elatiivi | väistimestä | väistimistä |
| illatiivi | väistimeen | väistimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väistimellä | väistimillä |
| ablatiivi | väistimeltä | väistimiltä |
| allatiivi | väistimelle | väistimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väistimenä (väistinnä) |
väistiminä |
| translatiivi | väistimeksi | väistimiksi |
| abessiivi | väistimettä | väistimittä |
| instruktiivi | – | väistimin |
| komitatiivi | – | väistimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | väistime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
väistin- | |
Käännökset muokkaa
1. miekan kahvan kädensuojus
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Verbi muokkaa
väistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä väistää