terä
 |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
terä (10)
- teräaseen tai työkalun terävä, leikkaava reuna
- kokonaisuudessaan teräaseen tai työkalun osa, jossa on edellä mainittu teroitettu reuna tai pistävä kärki
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈt̪eræ/
- tavutus: te‧rä
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | terä | terät |
| genetiivi | terän | terien (teräin) |
| partitiivi | terää | teriä |
| akkusatiivi | terä; terän |
terät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | terässä | terissä |
| elatiivi | terästä | teristä |
| illatiivi | terään | teriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | terällä | terillä |
| ablatiivi | terältä | teriltä |
| allatiivi | terälle | terille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | teränä | terinä |
| translatiivi | teräksi | teriksi |
| abessiivi | terättä | terittä |
| instruktiivi | – | terin |
| komitatiivi | – | terine- + omistusliite |
KäännöksetMuokkaa
1. teräaseen tai työkalun terävä, leikkaava reuna
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: teräkäs, terällinen, terätön, terävä
- substantiivit: terävyys
- verbit: terittää, teriä, teroittaa, terästyä, terätä
YhdyssanatMuokkaa
höylänterä, irtoterä, jalkaterä, jyrsinterä, kairanterä, kaiverrusterä, katkaisuterä, keihäänterä, kesäterä, kirveenterä, kumiterä, kuokanterä, kynänterä, käsiterä, leikkuuterä, lisäterä, partakoneenterä, partaterä, poranterä, puukonterä, pyöröterä, raastinterä, sahanterä, silmäterä, sisäterä, sukanterä, talttaterä, tasoitusterä, teräaine, teräakseli, teräase, teräesine, teräkalu, teräketju, teräkiekko, teräkunto, terälehti, terämetalli, teränpidike, teränpidin, teränsuojus, teränsuu, teräosa, teräsärmä, teräsävel, terätanko, terätappi, terätehdas, terätela, terätuki, terätyyppi, terätyökalu, terätähti, terävarsi, tuliterä, ulkoterä, veitsiterä, viikatteenterä
IdiomitMuokkaa
- menettää parhaan teränsä