silmäterä

Suomi

Substantiivi

silmäterä

1. (anatomia) mustuainen, pupilli
2. (kuvaannollisesti) jostakin varjeltavasta

   [S]e tyttö on ollut minun silmäteräni pienestä pitäen. (Minna Canth: Anna Liisa, 1895)

Ääntäminen

• IPA: /ˈsilmæˌt̪eræ/
• tavutus: sil‧mä‧te‧rä

Etymologia

yhdyssana sanoista silmä ja terä

Käännökset

1. pupilli

Ks. pupilli

2. jostakin varjeltavasta

englanti: apple of one's eye, darling

kroaatti: zjenica f.

Aiheesta muualla

• silmäterä Kielitoimiston sanakirjassa
• silmäterä Suomen etymologisessa sanakirjassa