kynänterä

Suomi

Substantiivi

kynänterä

1. alkujaan sulkakynän muotoiltu ja halkaistu kärki; sittemmin erillinen varteen kiinnitettävä kärjestä halkaistu ja kavennettu kourumainen teräksinen osa

   Muste pysyi kynänterän kärjessä olevassa raossa kapillaarisuuden vaikutuksesta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkynænˌt̪eræ/
• tavutus: ky‧nän‧te‧rä

Etymologia

yhdyssana osista kynä (genetiivi) ja terä

Aiheesta muualla

• kynänterä Kielitoimiston sanakirjassa