kynä

Erilaisia kyniä

Suomi

Substantiivi

kynä (10)

1. väline, jolla voi piirtää tai kirjoittaa erilaisille pinnoille
2. (anatomia) linnun sulan ruodin ontto tyviosa
3. (murteellinen) kuurna

   Terva valuu kynää pitkin hautasuppilosta haudan ulkopuolelle ja edelleen tynnyriin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkynæ/, [ˈk̟ʷynæ]

• tavutus: ky‧nä

Etymologia

• (kirjoitusväline) sulan kärkeen muotoiltiin vuolemalla terä musteelle tai tuššille

Käännökset

1. kirjoitusväline

azeri: qələm englanti: (mustekynä) pen, (lyijykynä) pencil espanja: (lyijykynä) lápiz, (kuulakärkikynä) bolígrafo, (mustekynä) pluma latgalli: raksteitivs m. puola: pióro n. ranska: (mustekynä) stylo m., (lyijykynä) crayon m. romani (Suomen): ranniboskiero

ruotsi: penna saksa: Stift m.; sulka~, mustekynän kärki Feder f.; puhek. Schreiber m. turkki: kalem unkari: toll uzbekki: qalam venäjä: (mustekynä) ручка, (lyijykynä) карандаш viro: pliiats; sulg

2. sulan tyviosa

englanti: quill, calamus espanja: cálamo m. latgalli: spolva f.

saksa: Feder f., Kiel m. viro: suleputk

Liittyvät sanat

• kirjoitusväline
• kyniä
• kynäelmä
• kynäilijä
• kynäillä
• muste
• ruoti
• sulka
• väri

Yhdyssanat

aniliinikynä, ehostuskynä, huopakynä, huultenrajauskynä, insuliinkynä, kajaalikynä, kirvesmiehenkynä, kivikynä, kolikynä, korostekynä, kosmoskynä, kuitukynä, kuivamustekynä, kulmakynä, kuulakynä, kuulakärkikynä, kynäjalava, kynäkaukalo, kynäkotelo, kynälamppu, kynämies, kynäniekka, kynäniska, kynänjälki, kynänkärki, kynänkäyttäjä, kynänpätkä, kynänpää, kynänteroitin, kynänterä, kynänvarsi, kynänveto, kynäpiirros, kynäsota, kynäteline, laapiskynä, liimakynä, lukukynä, lyijykynä, meikkikynä, mustekynä, punakynä, rajauskynä, rasvakynä, ruokokynä, silmänrajauskynä, sinikynä, sinipunakynä, sulkakynä, säiliökynä, timpurinkynä, tussikynä, täytekynä, valokynä, värikynä

Idiomit

• kynä on miekkaa mahtavampi

Aiheesta muualla

• kynä Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kynä. Kotimaisten kielten keskus