kynä
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
kynä (10)
- väline, jolla voi piirtää tai kirjoittaa erilaisille pinnoille
- (anatomia) linnun sulan ruodin ontto tyviosa
- (murteellinen) kuurna
- Terva valuu kynää pitkin hautasuppilosta haudan ulkopuolelle ja edelleen tynnyriin.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: [ˈk̟ʷynæ]
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kynä | kynät |
genetiivi | kynän | kynien (kynäin) |
partitiivi | kynää | kyniä |
akkusatiivi | kynä; kynän |
kynät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kynässä | kynissä |
elatiivi | kynästä | kynistä |
illatiivi | kynään | kyniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kynällä | kynillä |
ablatiivi | kynältä | kyniltä |
allatiivi | kynälle | kynille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kynänä | kyninä |
translatiivi | kynäksi | kyniksi |
abessiivi | kynättä | kynittä |
instruktiivi | – | kynin |
komitatiivi | – | kynine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
KäännöksetMuokkaa
1. kirjoitusväline
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
aniliinikynä, ehostuskynä, huopakynä, huultenrajauskynä, insuliinkynä, kajaalikynä, kirvesmiehenkynä, kivikynä, kolikynä, korostekynä, kosmoskynä, kuitukynä, kuivamustekynä, kulmakynä, kuulakynä, kuulakärkikynä, kynäjalava, kynäkaukalo, kynäkotelo, kynälamppu, kynämies, kynäniekka, kynäniska, kynänjälki, kynänkärki, kynänkäyttäjä, kynänpätkä, kynänpää, kynänteroitin, kynänterä, kynänvarsi, kynänveto, kynäpiirros, kynäsota, kynäteline, laapiskynä, liimakynä, lukukynä, lyijykynä, meikkikynä, mustekynä, punakynä, rajauskynä, rasvakynä, ruokokynä, silmänrajauskynä, sinikynä, sinipunakynä, sulkakynä, säiliökynä, timpurinkynä, tussikynä, täytekynä, valokynä, värikynä
IdiomitMuokkaa
- kynä on miekkaa mahtavampi