kyniä

Suomi

Substantiivi

kyniä

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kynä

Verbi

kyniä (61) (taivutus[luo])

1. poistaa nyppimällä linnulta sulkia ja höyheniä

   Kana on kynittävä ennen keittämistä.

2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) periä kohtuuttomasti jotakin, riistää laillisesti tai laittomasti jonkun omaisuutta

   Kilpailun puutteessa kauppias on saanut jo vuosia kyniä asiakkaitaan.

   Minut kynittiin korttipelissä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkyniæˣ/
• tavutus: ky‧ni‧ä

Etymologia

johdos substantiivista kynä (vartalo kyn|ä- + johdin -i- + verbintunnus -ä)

Käännökset

1. poistaa linnulta sulkia

englanti: pluck

Liittyvät sanat

• höyhentää
• kynitty
• kynä

Johdokset

• substantiivit: kyniminen

Idiomit

• olla kana kynittävänä

Aiheesta muualla

• kyniä Kielitoimiston sanakirjassa