kyniä

Suomi

Substantiivi

kyniä

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta kynä

Verbi

kyniä (61) (taivutus[luo])

1. poistaa nyppimällä linnulta sulkia ja höyheniä

   Kana on kynittävä ennen keittämistä.

2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) periä kohtuuttomasti jotakin, riistää laillisesti tai laittomasti jonkun omaisuutta

   Kilpailun puutteessa kauppias on saanut jo vuosia kyniä asiakkaitaan.

   Minut kynittiin korttipelissä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkyniæˣ/
• tavutus: ky‧ni‧ä

Käännökset

1. poistaa linnulta sulkia

englanti: pluck

Liittyvät sanat

• höyhentää
• kynitty
• kynä

Idiomit

• olla kana kynittävänä

Aiheesta muualla

• kyniä Kielitoimiston sanakirjassa