riistää

Suomi

Verbi

riistää (53) (taivutus[luo])

1. ottaa jklta pois jtak, mikä kuuluisi hänelle, kiskaista, temmata

   Hän riisti hengen itseltään.

   Riistää nalle lapsen kädestä.

2. käyttää hyväksi, hyötyä moraalisesti arveluttavasti

   Työnantajat riistävät kesätyöntekijöitä huonon sään varjolla. (iltalehti.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈriːst̪æːˣ/
• tavutus: riis‧tää

Liittyvät sanat

• viedä

Johdokset

• substantiivit: riisto, riistäjä, riistäminen
• verbit: riistäytyä

Aiheesta muualla

• riistää Kielitoimiston sanakirjassa