periä

Suomi

Substantiivi

periä

(taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta perä

Verbi

periä (61) (taivutus[luo])

saada omaisuutta kuolleelta sukulaisuuden tai testamentin perusteella
Kuka peri isoäidin hopea-astiat?
vaatia saatavan takaisin maksua velalliselta
Hän perii minulta velkoja jo kahdeksatta vuotta.
kantaa maksu, veloittaa
~ tullimaksua

Ääntäminen

IPA: /ˈperiæˣ/
tavutus: pe‧ri‧ä

Etymologia

johdos substantiivista perä (vartalo per|ä- + johdin -i- + verbintunnus -ä) ^[1]^[2]

Käännökset

1. saada omaisuutta kuolleelta sukulaisuuden tai testamentin perusteella

englanti: inherit
inarinsaame: arbiđ
italia: ereditare
ruotsi: ärva

saksa: erben, beerben
turkki: miras almak, kalıt almak
viro: pärima

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: perijä, periminen, perimys, perimä, perintä, perintö
verbit: periytyä

Yhdyssanat

perimisjärjestys, perimispalkkio, perimätapa, perimätieto

Aiheesta muualla

periä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys
↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. periä.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=periä&oldid=4702760”