periä

Suomi

Substantiivi

periä

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta perä

Verbi

periä (61) (taivutus[luo])

1. saada omaisuutta kuolleelta sukulaisuuden tai testamentin perusteella

   Kuka peri isoäidin hopea-astiat?

2. vaatia saatavan takaisinmaksua velalliselta

   Hän perii minulta velkoja jo kahdeksatta vuotta.

3. kantaa maksu, veloittaa

   ~ tullimaksua

Ääntäminen

• IPA: /ˈperiæˣ/
• tavutus: pe‧ri‧ä

Etymologia

frekventatiivijohdos verbistä perätä

Käännökset

1. saada omaisuutta kuolleelta sukulaisuuden tai testamentin perusteella

englanti: inherit inarinsaame: arbiđ italia: ereditare ruotsi: ärva

saksa: erben, beerben turkki: miras almak, kalıt almak viro: pärima

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: perijä, perimys, perimä, perintö, perintä
• verbit: periytyä

Yhdyssanat

perimisjärjestys, perimispalkkio, perimätapa, perimätieto

Aiheesta muualla

• periä Kielitoimiston sanakirjassa