Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kantaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kanta

Verbi muokkaa

kantaa (56-J) (taivutus)

  1. pitää kädessään tai muuten mukanaan samalla kun kulkee
    Hän kantoi mukanaan isoa laukkua.
    Huh, en jaksa kantaa tätä enää metriäkään...
  2. (vaatteista) pitää yllään
    Hän kantaa aina tyylilleen uskollisia asuja.
    Hän kantoi hienosti upean iltapukunsa.
  3. (kuvaannollisesti) pitää yllä jotain tunnetta tms.
    Älä kanna huolta.
  4. kannattaa, kestää
    Jää kantaa jo auton.
  5. ulottua tietyn matkan
    Heitto kantoi 79 metriä.
    Ääni kantaa kauas.
    Salaman valo kantoi 7 kilometrin säteelle.
  6. periä maksuja tai veroja
    Eteläinen tullipiiri kantoi viime vuonna veroja ja maksuja lähes 6,5 miljardia euroa.
  7. (eläimen raskaudesta) olla tiineenä; olla raskaana
    Norsu kantaa 22 kuukautta.
    Ihminen kantaa yhdeksän kuukautta.
  8. (oikeustiede) toimia kantajana, ajaa oikeudessa kannetta
    Yhdistys voi saavuttaa nimiinsä oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä kantaa ja vastata.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑnt̪ɑːˣ/
  • tavutus: kan‧taa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kantaa Kielitoimiston sanakirjassa
  • kantaa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa