kannella

Suomi

Verbi

kannella (67-J) (taivutus[luo])

1. kertoa korkeammassa asemassa olevalle henkilölle toisen huonosta käytöksestä, kieliä
2. (oikeustiede) tehdä kantelu
3. (frekventatiivinen) kantaa (=kanniskella)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnːelːɑˣ/
• tavutus: kan‧nel‧la

Etymologia

johdos verbistä kantaa (heikko vartalo kann|a- + johdin -el:ele- + infinitiivin tunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kanteleminen, kantelu

Aiheesta muualla

• kannella Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kannella

1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta kansi

Verbi

kannella

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kanneltaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa

Malta

Substantiivi

kannella f.

1. kaneli

Adjektiivi

kannella

1. ruskea