SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

kannella (67-J) (taivutus[luo])

  1. kertoa korkeammassa asemassa olevalle henkilölle toisen huonosta käytöksestä, kieliä
  2. (oikeustiede) tehdä kantelu
  3. (frekventatiivinen) kantaa (=kanniskella)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑnːelːɑˣ/
  • tavutus: kan‧nel‧la

SubstantiiviMuokkaa

kannella

  1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta kansi

VerbiMuokkaa

kannella

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kanneltaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa

MaltaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kannella f.

  1. kaneli

AdjektiiviMuokkaa

kannella

  1. ruskea