kannella

Suomi

Verbi

kannella (67-J) (taivutus[luo])

1. kertoa korkeammassa asemassa olevalle henkilölle toisen huonosta käytöksestä, kieliä
2. (oikeustiede) tehdä kantelu
3. (frekventatiivinen) kantaa (=kanniskella)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnːelːɑˣ/
• tavutus: kan‧nel‧la

Substantiivi

kannella

1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta kansi

Verbi

kannella

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kanneltaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa

Malta

Substantiivi

kannella f.

1. kaneli

Adjektiivi

kannella

1. ruskea