Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kantelu (2)

  1. (oikeustiede) muutoksenhakukeino, jota voidaan käyttää hallintolainkäytössä, jos päätöksen tekemisessä on tapahtunut menettelyvirhe
    Oikeuskanslerille kaksi kantelua Maria Ohisalon tuesta Pekka Haavistolle (verkkouutiset.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑnt̪elu/
  • tavutus: kan‧te‧lu

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kantelukirjelmä, kantelupukki

Aiheesta muualla muokkaa

  • kantelu Kielitoimiston sanakirjassa