kieliä

Suomi

Substantiivi

kieliä

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kieli

Verbi

kieliä (61) (taivutus[luo])

1. kannella, vasikoida

   Tästä et sitten mene kielimään kenellekään!

2. (kuvaannollisesti) enteillä jtk, viitata jhk

   Luvut kielivät laman tulosta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯liæˣ/
• tavutus: kie‧li‧ä

Etymologia

johdos substantiivista kieli (vartalo kiel|e- + johdin -i- + verbintunnus -ä)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kielijä, kieliminen

Aiheesta muualla

• kieliä Kielitoimiston sanakirjassa