Substantiivi

muokkaa

kielijä (12)

  1. henkilö, joka kielii

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkie̯lijæ/
  • tavutus: kie‧li‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kielijä kielijät
genetiivi kielijän kielijöiden
kielijöitten
(kielijäin)
partitiivi kielijää kielijöitä
akkusatiivi kielijä;
kielijän
kielijät
sisäpaikallissijat
inessiivi kielijässä kielijöissä
elatiivi kielijästä kielijöistä
illatiivi kielijään kielijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kielijällä kielijöillä
ablatiivi kielijältä kielijöiltä
allatiivi kielijälle kielijöille
muut sijamuodot
essiivi kielijänä kielijöinä
translatiivi kielijäksi kielijöiksi
abessiivi kielijättä kielijöittä
instruktiivi kielijöin
komitatiivi kielijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kielijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa