kielijä

Suomi

Substantiivi

kielijä (12)

henkilö, joka kielii

Ääntäminen

IPA: /ˈkie̯lijæ/
tavutus: kie‧li‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kielijä	kielijät
genetiivi	kielijän	kielijöiden kielijöitten (kielijäin)
partitiivi	kielijää	kielijöitä
akkusatiivi	kielijä; kielijän	kielijät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kielijässä	kielijöissä
elatiivi	kielijästä	kielijöistä
illatiivi	kielijään	kielijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kielijällä	kielijöillä
ablatiivi	kielijältä	kielijöiltä
allatiivi	kielijälle	kielijöille
muut sijamuodot
essiivi	kielijänä	kielijöinä
translatiivi	kielijäksi	kielijöiksi
abessiivi	kielijättä	kielijöittä
instruktiivi	–	kielijöin
komitatiivi	–	kielijöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kielijä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka kielii

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kielijä Kielitoimiston sanakirjassa