kieli
Katso myös: Kieli |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakieli (26)
- (anatomia) suussa oleva nielemiseen, lämmönsäätelyyn ja ihmisellä puheen tuottamiseen käytettävä lihas
- Pidetään kieli keskellä suuta.
- (kielitiede) ihmisen äänteisiin perustuvaan puheeseen tai sovittuihin käsien liikkeisiin perustuva viestintäjärjestelmä (esim. suomen kieli)
- Kuinka taidan suomen kielen.
- lapsen kielen kehitys
- Viittomakielet eli viitotut kielet ovat gesturaalis-visuaalisia kieliä.
- (kielitiede) kielen tyyli; jollekulle tai joillekuille ominainen kielenkäyttö
- romaanin kieli on runollista
- alamaailman kieli
- Tuollaista kieltä en kuuntele hetkeäkään!
- (musiikki) kielisoitinten ääntä tuottava pingotettu lanka tai jänne
- Vaihdoin kitaraan uudet kielet.
- (musiikki) puhaltimen lehti
- soittokellon umpinaiseen yläpäähän kiinnitetty metallinen osa (eli läppä), joka lyö kellon laitaan
- (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa, uloke
- Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.
- ponttiliitoksen kieli
- (tekniikka) vaa´an osoitin
- Vaa´an kieli osoittaa punnittavan painon.
- iltti
- Vedä kieli suoraan ennen kuin kiristät nauhat.
-
Elin [1]
-
Kontrabasson kielet [4]
-
Flyygelin kielet [4]
-
Kellon kieli [6]
-
Lukon kieli [7]
-
Kengän kieli [9]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkie̯li/, [ˈk̟ie̞li]
- tavutus: kie‧li
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kieli | kielet |
genetiivi | kielen | kielten kielien |
partitiivi | kieltä | kieliä |
akkusatiivi | kieli; kielen |
kielet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kielessä | kielissä |
elatiivi | kielestä | kielistä |
illatiivi | kieleen | kieliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kielellä | kielillä |
ablatiivi | kieleltä | kieliltä |
allatiivi | kielelle | kielille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kielenä | kielinä |
translatiivi | kieleksi | kieliksi |
abessiivi | kielettä | kielittä |
instruktiivi | – | kielin |
komitatiivi | – | kieline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiele- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiel- |
Etymologia
muokkaakantauralin kēle [1]
Käännökset
muokkaa
|
|
|
|
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kielellinen, kieletön, kielevä, kielimäinen
- substantiivit: kieleke, kielo
- verbit: kielentää, kieliä, kieltää
Yhdyssanat
muokkaaalkukieli, alkuperäiskieli, ammattikieli, anopinkieli, arkikieli, arpitaaninkielinen, bantukieli, elekieli, erikoiskieli, frankoprovensaalinkielinen, hallintokieli, hoivakieli, häpykieli, häränkieli, ilmekieli, intiaanikieli, kansankieli, kansliakieli, kantakieli, kapulakieli, kehonkieli, kengänkieli, kielenhuolto, kielenkanta, kielenkantimet, kielenkärki, kielenkääntäjä, kielenopas, kielenopetus, kielenparsi, Kielentunnistus, kielentuntemus, kielentutkija, kielentutkimus, kielenvaihto, kielenviljely, kielialue, kieliasu, kielifilosofia, kielifysiologia, kielihistoria, kielihäiriö, kielijänne, kielikampela, kielikello, kielikoe, kielikorva, kielikoulu, kielikukkanen, kielikunta, kielikurssi, kielikuva, kielikylpy, kielilaboratorio, kielilainsäädäntö, kielileike, kielilläpuhuja, kieliluu, kielimaantiede, kielimakkara, kielimanifesti, kielimies, kielimuoto, kielimuunnos, kielimuuri, kielinero, kielinysty, kielinäyte, kieliopas, kieliopisto, kielioppi, kielipesä, kielipihdit, kielipolitiikka, kielipsykologia, kielipää, kielireskripti, kielirisa, kieliryhmä, kieliside, kielisilta, kielisoitin, kielisosiologia, kielistudio, kielisukulaisuus, kielisuudelma, kielisyöpä, kielitaistelu, kielitaito, kielitaju, kielitiede, kielitulehdus, kielitunne, kielitutkimus, kielitutkinto, kieliviila, kielivirhe, kielivähemmistö, kieliyhteisö, kieliäänikerta, kieliäänne, kieltenopetus, kieltenpidin, kirjakieli, kohdekieli, koirankieli, komentosarjakieli, konekieli, kontinkieli, korukieli, kotikieli, koululaiskieli, kukkaskieli, kulttuurikieli, kuvakieli, käännöskieli, käärmeenkieli, lakikieli, lapsenkieli, lastenkieli, lukonkieli, lähdekieli, lähtökieli, maailmankieli, mainoskieli, merkkikieli, metakieli, muotokieli, mustalaiskieli, nykykieli, ohjelmointikieli, oksitaaninkielinen, opetuskieli, palkeenkieli, paperikieli, pianonkieli, pikkukieli, poronkieli, puhekieli, puhuntokieli, raastinkieli, runokieli, ruskeakieli, ruumiinkieli, salakieli, samojedikieli, satakieli, sekakieli, selkokieli, selväkieli, sivistyskieli, sotilaskieli, sukukieli, sukulaiskieli, sävelkieli, tytärkieli, työkieli, urheilukieli, vaa'ankieli, vaa’ankieli, valtakieli, viittomakieli, virkakieli, viulunkieli, vähemmistökieli, yleiskieli, äidinkieli, äännekieli
Sanaliitot
muokkaaforensinen kielentutkimus, formaali kieli, kuollut kieli, luonnollinen kieli, uralilaiset kielet
Idiomit
muokkaa- mielin kielin
- mielistellen
- odottaa kieli pitkällä
- odottaa innolla jotakin tapahtuvaksi
- olla kielen päällä
- sanasta tai termistä, jota ei muista, mutta joka tuntuu olevan juuri tulemassa mieleen
- olla kieli solmussa
- (pitää) kieli keskellä suuta
- olla kuoleman kielissä
Aiheesta muualla
muokkaa- kieli Kielitoimiston sanakirjassa
- kieli Tieteen termipankissa
- kieli Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kieli ja kieltää. Kotimaisten kielten keskus
- Artikkelit 964, 3050 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
muokkaakieli
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kieliä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kieliä
Karjala
muokkaaSubstantiivi
muokkaakieli
Aiheesta muualla
muokkaa- kieli Karjalan kielen verkkosanakirjassa
Livvi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakieli
- kieli
- ruočin kieli - ruotsin kieli