kieli
 |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
kieli (26)
- (anatomia) suussa oleva puheen tuottamisen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytettävä lihas
- Pidetään kieli keskellä suuta.
- (kielitiede) kommunikointijärjestelmä (esim. suomen kieli)
- Kuinka taidan suomen kielen.
- Viittomakielet eli viitotut kielet ovat gesturaalis-visuaalisia kieliä.
- (musiikki) kielisoitinten ääntä tuottava pingotettu lanka tai jänne
- Vaihdoin kitaraan uudet kielet.
- (musiikki) puhaltimen lehti
- soittokellon umpinaiseen yläpäähän kiinnitetty metallinen osa (eli läppä), joka lyö kellon laitaan
- (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa, uloke
- Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.
- ponttiliitoksen kieli
- iltti
- Vedä kieli suoraan ennen kuin kiristät nauhat.
- (kielitiede) kielen tyyli; jollekulle tai joillekuille ominainen kielenkäyttö
- romaanin kieli on runollista
- alamaailman kieli
- Tuollaista kieltä en kuuntele hetkeäkään!
Elin [1]
Kontrabasson kielet [3]
Flyygelin kielet [3]
Kellon kieli [5]
Lukon kieli [6]
Kengän kieli [7]
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈkie̯li/, [ˈk̟ie̞li]
- tavutus: kie‧li
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kieli | kielet |
| genetiivi | kielen | kielten kielien |
| partitiivi | kieltä | kieliä |
| akkusatiivi | kieli; kielen |
kielet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kielessä | kielissä |
| elatiivi | kielestä | kielistä |
| illatiivi | kieleen | kieliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kielellä | kielillä |
| ablatiivi | kieleltä | kieliltä |
| allatiivi | kielelle | kielille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kielenä | kielinä |
| translatiivi | kieleksi | kieliksi |
| abessiivi | kielettä | kielittä |
| instruktiivi | – | kielin |
| komitatiivi | – | kieline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiele- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiel- | |
EtymologiaMuokkaa
kantauralin *kēle [1]
KäännöksetMuokkaa
|
|
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: kielellinen, kielimäinen
- substantiivit: kieleke, kielo
- verbit: kielentää, kieliä, kieltää
YhdyssanatMuokkaa
alkukieli, ammattikieli, anopinkieli, arkikieli, bantukieli, elekieli, erikoiskieli, hallintokieli, hoivakieli, häpykieli, häränkieli, ilmekieli, intiaanikieli, kansankieli, kansliakieli, kantakieli, kapulakieli, kehonkieli, kengänkieli, kielenhuolto, kielenkanta, kielenkantimet, kielenkärki, kielenkääntäjä, kielenopas, kielenopetus, kielenparsi, Kielentunnistus, kielentuntemus, kielentutkija, kielentutkimus, kielenvaihto, kielenviljely, kielialue, kieliasu, kielifilosofia, kielifysiologia, kielihistoria, kielihäiriö, kielijänne, kielikampela, kielikello, kielikoe, kielikorva, kielikoulu, kielikukkanen, kielikunta, kielikurssi, kielikuva, kielikylpy, kielilaboratorio, kielilainsäädäntö, kielileike, kielilläpuhuja, kieliluu, kielimaantiede, kielimakkara, kielimanifesti, kielimies, kielimuoto, kielimuunnos, kielimuuri, kielinero, kielinysty, kielinäyte, kieliopas, kieliopisto, kielioppi, kielipesä, kielipihdit, kielipolitiikka, kielipsykologia, kielipää, kielireskripti, kielirisa, kieliside, kielisilta, kielisoitin, kielisosiologia, kielistudio, kielisukulaisuus, kielisyöpä, kielitaistelu, kielitaito, kielitaju, kielitiede, kielitulehdus, kielitunne, kielitutkimus, kielitutkinto, kieliviila, kielivirhe, kieliyhteisö, kieliäänikerta, kieliäänne, kieltenopetus, kieltenpidin, kirjakieli, kohdekieli, koirankieli, komentosarjakieli, konekieli, kontinkieli, korukieli, kotikieli, koululaiskieli, kukkaskieli, kulttuurikieli, kuvakieli, käännöskieli, käärmeenkieli, lakikieli, lapsenkieli, lastenkieli, lukonkieli, lähdekieli, lähtökieli, maailmankieli, mainoskieli, merkkikieli, metakieli, muotokieli, mustalaiskieli, nykykieli, ohjelmointikieli, opetuskieli, palkeenkieli, paperikieli, pianonkieli, pikkukieli, poronkieli, puhekieli, puhuntokieli, runokieli, ruskeakieli, ruumiinkieli, salakieli, samojedikieli, satakieli, sekakieli, selkokieli, selväkieli, sivistyskieli, sotilaskieli, sukukieli, sukulaiskieli, sävelkieli, tytärkieli, työkieli, urheilukieli, vaa'ankieli, valtakieli, viittomakieli, virkakieli, viulunkieli, vähemmistökieli, yleiskieli, äidinkieli, äännekieli
IdiomitMuokkaa
- mielin kielin – mielistellen
- olla kielen päällä — sanasta tai termistä, jota ei muista, mutta joka tuntuu olevan juuri tulemassa mieleen
- olla kieli solmussa
- (pitää) kieli keskellä suuta
- olla kuoleman kielissä
Aiheesta muuallaMuokkaa
- kieli Kielitoimiston sanakirjassa
- kieli Tieteen termipankissa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kieli ja kieltää. Kotimaisten kielten keskus
VerbiMuokkaa
kieli
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kieliä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kieliä
KarjalaMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
kieli
Aiheesta muuallaMuokkaa
- kieli Karjalan kielen verkkosanakirjassa