Wikisanakirja

kieli

Katso myös: Kieli
Wikipedia
Katso artikkeli Kieli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kieli.

Substantiivi

muokkaa

kieli (26)

  1. (anatomia) suussa oleva nielemiseen, lämmönsäätelyyn ja ihmisellä puheen tuottamiseen käytettävä lihas
    Pidetään kieli keskellä suuta.
  2. (kielitiede) ihmisen äänteisiin perustuvaan puheeseen tai sovittuihin käsien liikkeisiin perustuva viestintäjärjestelmä (esim. suomen kieli)
    Kuinka taidan suomen kielen.
    lapsen kielen kehitys
    Viittomakielet eli viitotut kielet ovat gesturaalis-visuaalisia kieliä.
  3. (kielitiede) kielen tyyli; jollekulle tai joillekuille ominainen kielenkäyttö
    romaanin kieli on runollista
    alamaailman kieli
    Tuollaista kieltä en kuuntele hetkeäkään!
  4. (musiikki) kielisoitinten ääntä tuottava pingotettu lanka tai jänne
    Vaihdoin kitaraan uudet kielet.
  5. (musiikki) puhaltimen lehti
  6. soittokellon umpinaiseen yläpäähän kiinnitetty metallinen osa (eli läppä), joka lyö kellon laitaan
  7. (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa, uloke
    Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.
    ponttiliitoksen kieli
  8. (tekniikka) vaa´an osoitin
    Vaa´an kieli osoittaa punnittavan painon.
  9. iltti
    Vedä kieli suoraan ennen kuin kiristät nauhat.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkie̯li/, [ˈk̟ie̞li]
  • tavutus: kie‧li

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa
1. suussa oleva puheen tuottamiseen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytetty elin
2. kommunikaatiojärjestelmä
3. kielen tyyli
4. kielisoittimen osa
5. puhaltimen lehti, ruokolehdykkä
6. kellon metallinen lyövä osa
7. lukon uloke
8. vaa´an osa, painon osoitin
9. iltti

Liittyvät sanat

muokkaa

filologia, murre, puhe,

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alkukieli, alkuperäiskieli, ammattikieli, anopinkieli, arkikieli, arpitaaninkielinen, bantukieli, elekieli, erikoiskieli, frankoprovensaalinkielinen, hallintokieli, hoivakieli, hybridikieli, häpykieli, häränkieli, ilmekieli, intiaanikieli, kansankieli, kansliakieli, kantakieli, kapulakieli, kehonkieli, kengänkieli, kielenhuolto, kielenkanta, kielenkantimet, kielenkärki, kielenkääntäjä, kielenopas, kielenopetus, kielenparsi, Kielentunnistus, kielentuntemus, kielentutkija, kielentutkimus, kielenvaihto, kielenviljely, kielialue, kieliasu, kielifilosofia, kielifysiologia, kielihistoria, kielihäiriö, kielijänne, kielikampela, kielikello, kielikoe, kielikorva, kielikoulu, kielikukkanen, kielikunta, kielikurssi, kielikuva, kielikylpy, kielilaboratorio, kielilainsäädäntö, kielileike, kielilläpuhuja, kieliluu, kielimaantiede, kielimakkara, kielimanifesti, kielimies, kielimuoto, kielimuunnos, kielimuuri, kielinero, kielinysty, kielinäyte, kieliopas, kieliopisto, kielioppi, kielipesä, kielipihdit, kielipolitiikka, kielipsykologia, kielipää, kielireskripti, kielirisa, kieliryhmä, kieliside, kielisilta, kielisoitin, kielisosiologia, kielistudio, kielisukulaisuus, kielisuudelma, kielisyöpä, kielitaistelu, kielitaito, kielitaju, kielitiede, kielitulehdus, kielitunne, kielitutkimus, kielitutkinto, kieliviila, kielivirhe, kielivähemmistö, kieliyhteisö, kieliäänikerta, kieliäänne, kieltenopetus, kieltenpidin, kirjakieli, kohdekieli, koirankieli, komentosarjakieli, konekieli, kontinkieli, korukieli, kotikieli, koululaiskieli, kukkaskieli, kulttuurikieli, kuvakieli, käännöskieli, käärmeenkieli, lakikieli, lapsenkieli, lastenkieli, lukonkieli, lähdekieli, lähtökieli, maailmankieli, mainoskieli, merkkikieli, metakieli, muotokieli, mustalaiskieli, nykykieli, ohjelmointikieli, oksitaaninkielinen, opetuskieli, palkeenkieli, paperikieli, pianonkieli, pikkukieli, poronkieli, puhekieli, puhuntokieli, raastinkieli, runokieli, ruskeakieli, ruumiinkieli, salakieli, samojedikieli, satakieli, sekakieli, selkokieli, selväkieli, sivistyskieli, sotilaskieli, sukukieli, sukulaiskieli, sävelkieli, tytärkieli, työkieli, urheilukieli, vaa'ankieli, vaa’ankieli, valtakieli, viittomakieli, virkakieli, viulunkieli, vähemmistökieli, yleiskieli, äidinkieli, äännekieli

Sanaliitot
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • mielin kielin
    1. mielistellen
  • odottaa kieli pitkällä
    1. odottaa innolla jotakin tapahtuvaksi
  • olla kielen päällä
    1. sanasta tai termistä, jota ei muista, mutta joka tuntuu olevan juuri tulemassa mieleen
  • olla kieli solmussa
  • (pitää) kieli keskellä suuta
  • olla kuoleman kielissä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kieli Kielitoimiston sanakirjassa
  • kieli Suomen murteiden sanakirjassa
  • kieli Tieteen termipankissa
  • kieli Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kieli ja kieltää. Kotimaisten kielten keskus
  • Artikkelit 964, 3050 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

kieli

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kieliä
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kieliä

Karjala

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kieli

  1. kieli (ruumiinosa)
  2. kieli (kommunikaatioväline)

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kieli Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kieli

  1. kieli
    ruočin kieli - ruotsin kieli

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ keel Eesti etümoloogiasõnaraamat. Eesti Keele Instituut. Viitattu 25.3.2020. (viroksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kieli&oldid=4918850”