Kielisoittimia

Substantiivi

muokkaa
Katso artikkeli Kielisoitin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

kielisoitin (33-C) (monikko kielisoittimet)

  1. soitin, jonka ääni syntyy kielen värähtelystä, näppäilyn, jouhen hankauksen, vasaran lyönnin tms. seurauksena

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkie̯liˌsoi̯t̪in/
  • tavutus: kie‧li‧soi‧tin

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa