kielisoitin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kielisoitin (33-C) (monikko kielisoittimet)
- soitin, jonka ääni syntyy kielen värähtelystä, näppäilyn, jouhen hankauksen, vasaran lyönnin tms. seurauksena
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkie̯liˌsoi̯t̪in/
- tavutus: kie‧li‧soi‧tin
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. soitin, jonka ääni syntyy kielen värähtelystä
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kielisoitin Kielitoimiston sanakirjassa