SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

jouhi (24)

  1. eläimen, kuten hevosen, harjan tai hännän yksittäinen yleensä pitkähkö karva

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈjou̯hi/
  • tavutus: jou‧hi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jouhi jouhet
genetiivi jouhen jouhien
jouhten
partitiivi jouhta jouhia
akkusatiivi jouhi;
jouhen
jouhet
sisäpaikallissijat
inessiivi jouhessa jouhissa
elatiivi jouhesta jouhista
illatiivi jouheen jouhiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jouhella jouhilla
ablatiivi jouhelta jouhilta
allatiivi jouhelle jouhille
muut sijamuodot
essiivi jouhena
(jouhna)
jouhina
translatiivi jouheksi jouhiksi
abessiivi jouhetta jouhitta
instruktiivi jouhin
komitatiivi jouhine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

häntäjouhi, jouhikangas, jouhikannel, jouhikantele, jouhikosteusmittari, jouhikutka, jouhikvartetti, jouhimato, jouhimänty, jouhipatja, jouhisorsa, jouhisotka, jouhivihvilä, turpajouhi

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • jouhi Kielitoimiston sanakirjassa