karva
 |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
karva (9)
- (anatomia) ihoa peittävä sarveisainemuodostuma.
- Hänellä nousi karvat pystyyn.
- (vanhentunut) nykyään vähän käytetty merkitys: väri
- Tämä taimenperhon karva pyytänee nyt hyvin.
- Kullankarvainen.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈkɑrʋɑ/
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karva | karvat |
| genetiivi | karvan | karvojen (karvain) |
| partitiivi | karvaa | karvoja |
| akkusatiivi | karva; karvan |
karvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karvassa | karvoissa |
| elatiivi | karvasta | karvoista |
| illatiivi | karvaan | karvoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karvalla | karvoilla |
| ablatiivi | karvalta | karvoilta |
| allatiivi | karvalle | karvoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karvana | karvoina |
| translatiivi | karvaksi | karvoiksi |
| abessiivi | karvatta | karvoitta |
| instruktiivi | – | karvoin |
| komitatiivi | – | karvoine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
- (väri) Väriä tarkoittava merkitys ollut vanha suomalainen nimitys, kunnes ruotsin kielen sana färg on vääntynyt tähän merkitykseen.
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: karvallinen
- substantiivit: karvasto
- verbit: karvoa, karvoittua
YhdyssanatMuokkaa
aistinkarva, hiuskarva, ihokarva, juurikarva, kamelinkarva, karvahattu, karvakato, karvakaulus, karvakehrääjä, karvakenkä, karvalakki, karvalanka, karvalaukku, karvalehti, karvamerkki, karvanaama, karvanjuuri, karvankasvu, karvanluonti, karvanlähtö, karvanpoisto, karvanysty, karvapallo, karvapeite, karvareuhka, karvarousku, karvasipuli, karvasivellin, karvatukko, karvatuppi, karvaturri, koirankarva, kulmakarva, myötäkarva, niskakarva, partakarva, peitinkarva, poltinkarva, solukarva, sukakarva, tuntokarva, turpakarva, vastakarva, viiksikarva, värekarva