Substantiivi

muokkaa

karvaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta karva

karvaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä karvata
    Hän karvaa ja riistää kiekkoja vastustajilta. (MTV Uutiset)
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä karvata
    Jugoslavia ei karvaa yhtä aggressiivisesti. (Helsingin Sanomat)
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä karvata
    Karvaa kovempaa! joukkueenjohtaja huutaa kentän laidalta. (Blues Fan Club ry:n virallinen jäsenlehti)
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä karvata