karvalakki

Suomi

Saksalainen metsästäjä turkislakissaan, 1643

Substantiivi

karvalakki

1. kylmään ilmanalaan jalostunut turkista ja usein korvaläpät sisältävä päähine, jollaisia on perinteisesti käytetty Venäjällä ja Skandinaviassa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrʋɑˌlɑkːi/
• tavutus: kar‧va‧lak‧ki

Etymologia

yhdyssana sanoista karva ja lakki

Käännökset

1. kylmään ilmanalaan jalostunut turkispäähine

englanti: furry cap saksa: Uschanka f.

unkari: kucsma

Liittyvät sanat

• koivistolainen
• nikita
• pesukarhulakki
• susilakki

Synonyymit

• turkislakki

Yhdyssanat

karvalakkilähetystö, karvalakkimalli, karvalakkipuoli

Aiheesta muualla

• karvalakki Kielitoimiston sanakirjassa