karvoitus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

karvoitus (39)[1]

  1. erityisesti nisäkkäille ominainen ihosta kasvava keratiinisäikeistä muodostuva, usein osittainen, karvapeite

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑrʋoi̯t̪us/
  • tavutus: kar‧voi‧tus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karvoitus karvoitukset
genetiivi karvoituksen karvoitusten
karvoituksien
partitiivi karvoitusta karvoituksia
akkusatiivi karvoitus;
karvoituksen
karvoitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi karvoituksessa karvoituksissa
elatiivi karvoituksesta karvoituksista
illatiivi karvoitukseen karvoituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karvoituksella karvoituksilla
ablatiivi karvoitukselta karvoituksilta
allatiivi karvoitukselle karvoituksille
muut sijamuodot
essiivi karvoituksena karvoituksina
translatiivi karvoitukseksi karvoituksiksi
abessiivi karvoituksetta karvoituksitta
instruktiivi karvoituksin
komitatiivi karvoituksine-
+ omistusliite



KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

häpykarvoitus

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39