häpykarvoitus

Suomi

Substantiivi

häpykarvoitus

1. (anatomia) ihmisillä vartalon etupuolella ulkoisten sukuelinten tuntumassa ja osin niitä verhoten sijaitseva häpykarvoista koostuva karvoitus

   Häpykarvoitus kasvaa yleensä nuoren ollessa murrosikäinen.

Etymologia

• yhdyssana sanoista häpy ja karvoitus

Käännökset

1. ulkoisten sukuelinten tuntumassa ja osin niitä verhoten sijaitseva karvoitus

englanti: pubic hair

Aiheesta muualla

• häpykarvoitus Kielitoimiston sanakirjassa