harja
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
harja (9)
- harjaamiseen, hankaamiseen tai vastaavaan tarkoitettu esine, jossa on harjakset
- hiusharja, hammasharja, tiskiharja, vaateharja
- varrellinen lakaisutyökalu, jossa varren päässä on harjakset
- katuharja
- harja ja rikkalapio
- eläimen pitkähkö karvoitus päässä ja kaulalla
- Hevosen harja peittää hevosen niskaa.
- Sialla on sianharja.
- Vain urosleijonilla on harja.
- kanalinnun päälaen heltta: kukonharja
- korkein kohta, huippu, laki, harjanne
- vuoren harja, mäen harja, aallon harja, vaon harja
- harjakaton korkein kohta; rakennustöiden vaihe jolloin rakennus on lopullisessa korkeudessaan vesikatto asennettuna
- Nuohooja seisoi katon harjalla.
- Talo on saatu harjaan: eiköhän vietetä harjakaisia!
- (tekniikka, elektroniikka) osa, joka siirtää virtaa liikkuvaan kontaktiin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑrjɑ/
- tavutus: har‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harja | harjat |
| genetiivi | harjan | harjojen (harjain) |
| partitiivi | harjaa | harjoja |
| akkusatiivi | harja; harjan |
harjat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harjassa | harjoissa |
| elatiivi | harjasta | harjoista |
| illatiivi | harjaan | harjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harjalla | harjoilla |
| ablatiivi | harjalta | harjoilta |
| allatiivi | harjalle | harjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harjana | harjoina |
| translatiivi | harjaksi | harjoiksi |
| abessiivi | harjatta | harjoitta |
| instruktiivi | – | harjoin |
| komitatiivi | – | harjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
balttilainen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
- -harjainen
- harjakattoinen
- harjake
- harjanne, harjanteinen
- harjas, -harjaksinen
- harjaus
- suka
- teräväharjainen
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: harjava, harjaton, harjainen, harjamainen
- substantiivit: harjakaiset, harjas
- verbit: harjata, harjaantua, harjaannuttaa
Yhdyssanat muokkaa
aallonharja, astianpesuharja, autoharja, hammasharja, harjahirsi, harjakatto, harjakiharrin, harjakorkeus, harjakuusi, harjalauta, harjalintu, harjalista, harjaneilikka, harjannostajaiset, harjasivellin, harjasusi, harjatalo, harjateltta, harjateräs, harjatiili, hiiliharja, hiusharja, juuresharja, juuriharja, katonharja, kenkäharja, kierreharja, kiillotusharja, kuivaharjaus, kukonharja, kylpyharja, kynsiharja, lamppuharja, lattiaharja, leijonanharja, leijonanharjakampaus, liinaharja, liinaharjainen, mattoharja, mokkaharja, muurinharja, mäenharja, neulaharja, nuohousharja, nykytysharja, otsaharja, puhdistusharja, pulloharja, pyöröharja, pölyharja, ripsiharja, saunaharja, selkäharja, sähköhammasharja, teräsharja, tiskiharja, vaateharja, vessaharja, viilaharja, vuorenharja
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 353. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.