suka
Katso myös: sukā |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- karkea harja, jonka harjakset ovat muovia tai metallia; käytetään eläimien irtokarvojen poistamiseen, sukimiseen
- Hevosen sukiminen aloitetaan vasemmalta kyljeltä.
- hiusharja, hiussuka; käytetään hiusten harjaamiseen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsukɑ/
- tavutus: su‧ka
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suka | suat |
genetiivi | suan | sukien (sukain) |
partitiivi | sukaa | sukia |
akkusatiivi | suka; suan |
suat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suassa | suissa |
elatiivi | suasta | suista |
illatiivi | sukaan | sukiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sualla | suilla |
ablatiivi | sualta | suilta |
allatiivi | sualle | suille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sukana | sukina |
translatiivi | suaksi | suiksi |
abessiivi | suatta | suitta |
instruktiivi | – | suin |
komitatiivi | – | sukine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | sua- | |
vahva vartalo | suka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha indoeurooppalainen laina[2]
Käännökset
muokkaa1. karkea harja hevosten siistimiseen
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: sukia
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- suka Kielitoimiston sanakirjassa
Indonesia
muokkaaVerbi
muokkaasuka
Latvia
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuka f.
- harja
- zobu suka ― hammasharja
- tērauda suka ‒ teräsharja
- suka
- zirgu suka ‒ hevossuka, suka
Puola
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuka f.
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-D
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.