Katso myös: sukā

Substantiivi

muokkaa

suka (10-D)[1]

 
Käytetty suka
 
Muovisia sukia
 
Suka käytössä
  1. karkea harja, jonka harjakset ovat muovia tai metallia; käytetään eläimien irtokarvojen poistamiseen, sukimiseen
    Hevosen sukiminen aloitetaan vasemmalta kyljeltä.
  2. hiusharja, hiussuka; käytetään hiusten harjaamiseen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsukɑ/
  • tavutus: su‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suka suat
genetiivi suan sukien
(sukain)
partitiivi sukaa sukia
akkusatiivi suka;
suan
suat
sisäpaikallissijat
inessiivi suassa suissa
elatiivi suasta suista
illatiivi sukaan sukiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sualla suilla
ablatiivi sualta suilta
allatiivi sualle suille
muut sijamuodot
essiivi sukana sukina
translatiivi suaksi suiksi
abessiivi suatta suitta
instruktiivi suin
komitatiivi sukine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sua-
vahva vartalo suka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha indoeurooppalainen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

sukakarva

Aiheesta muualla

muokkaa
  • suka Kielitoimiston sanakirjassa

Indonesia

muokkaa

suka

  1. tykätä, pitää

Latvia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

suka f.

  1. harja
    zobu suka ― hammasharja
    tērauda suka ‒ teräsharja
  2. suka
    zirgu suka ‒ hevossuka, suka

Substantiivi

muokkaa

suka f.

  1. narttu, naaraskoira
  2. (halventava) lutka

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-D
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.