SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lutka (10)

  1. (alatyyliä, halventava) horo; seksuaalisesti hyvin aktiivinen nainen, joka harrastaa irtosuhteita
  2. erityisesti haukkumistarkoituksessa käytetty nimitys naisesta

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlut̪kɑ/
  • tavutus: lut‧ka

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lutka lutkat
genetiivi lutkan lutkien
(lutkain)
partitiivi lutkaa lutkia
akkusatiivi lutka;
lutkan
lutkat
sisäpaikallissijat
inessiivi lutkassa lutkissa
elatiivi lutkasta lutkista
illatiivi lutkaan lutkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lutkalla lutkilla
ablatiivi lutkalta lutkilta
allatiivi lutkalle lutkille
muut sijamuodot
essiivi lutkana lutkina
translatiivi lutkaksi lutkiksi
abessiivi lutkatta lutkitta
instruktiivi lutkin
komitatiivi lutkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lutka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lutka Kielitoimiston sanakirjassa